Yksi kaikkein legendaarisimmista keilailuturnauksista, USBC Masters, alkoi maanantai-iltana Suncoast Bowling Centerissä, Nevadan Las Vegasissa. Mastersia on keilattu vuodesta 1951 alkaen, mikä tekee siitä yhden pitkäaikaisimmista ammattilaisturnauksista. Yli 70 kertaa on Mastersin erikoista finaalimuotoa keilattu. Kahden häviön cupia on kopioitu monessa paikassa, Suomessakin aikoinaan Liittomyllyssä. Suomalaismenestyksestä on pitänyt huolta Mika Koivuniemi, joka voitti ensimmäisen PBA-tittelinsä, sillä sellaiseksi Masters ja toinen USBC:n kisa U.S. Open lasketaan, 50. Mastersissa vuonna 2000. Silloin kaatui loppuottelussa Pete Weber. Toisen kerran Mika oli porraspelissä tammikuussa 2004, jolloin hän sijoittui kolmanneksi ja kolmannen kerran vuonna 2013 viidennellä sijallaan.
Oikeastaan Masters ei kuitenkaan ole ammattilaisturnaus, sillä kilpailun järjestää Yhdysvaltain Keilailuliitto USBC, eikä ammattilaisjärjestö PBA. Mukaan kelpuutetaan muitakin keilaajia, kuin vain PBA:n jäseniä ja siksi tuloskirjo on aika laaja. Tänä vuonna onneaan kokeilemaan lähti 465 miestä ja naista. Kisa keilataan kolmessa erässä, kussakin on 155 pelaajaa. Radanhoito tämän vuoden Mastersissa on 44 jalkaa, 13,4 metriä, pitkä ja se on profiililtaan melko tasainen ja huomattavan epäsymmetrinen. Tuolla viimeksi mainitulla pyritään kompensoimaan oikeakätisten suurempaa lukumäärää vasureihin verrattuna. Öljyä radoille levitellään melko paljon, 33,8 ml rataa kohti. Tämä siksi, että hoidon on tarkoitus kestää kaksi viiden sarjan erää. Radanhoito tehdään vain kaksi kertaa päivässä, ja kun eriä on kolme, tulee kullekin erälle kolmen karsintablokin aikana pelattavaksi yksi hoitamaton peli. Tuollainen hoito laittoi keilaajat hoidon jälkeisissä erissä pelaamaan suhteellisen reunasta, loppua kohti pelipaikka tietenkin nousi. Pelatulla hoidolla mentiin jo viitosmerkkiin, mutta eipä juuri ylemmäs. Tulostaso kohosi melko korkealle, vaikka paperilla hoito oli vaativa.
Suuren keilaajamäärän ja taitotason vaihtelun lisäksi USBC:n järjestämässä kilpailussa on PBA:n kisoihin verrattuna kolmaskin eroavaisuus. PBA on omissa kilpailuissaan kieltänyt osan uretaanipalloista, mutta ne ovat sallittuja USBC:n kisoissa, siis myös Mastersissa. Ei tuolla varmaan oikeastaan mitään merkitystä ole, mutta onpahan mielenkiintoinen yksityiskohta.
Tämän vuoden Mastersissa mukana on neljä suomalaista. PBA:n vakiokävijän Tomas Käyhkön, joka keilaa B-erässä, lisäksi mukaan ovat lähteneet myös Jesse Kallio, Jarno Lahti ja Kaaron Salomaa, jotka kaikki pelaavat A-erässä. Kilpailussa keilataan kolme viiden sarjan karsintablokkia, kullakin erällä siis kaksi hoidetuilla radoilla ja yksi pelatuilla. 15 sarjan jälkeen karsinta on aika raaka, jatkopaikka heltiää vain 64 keilaajalle. Viime vuoden voittajalle Anthony Simonsenille finaalipaikka on varma. Hänen lisäkseen karsinnan 63 parasta keilaajaa sijoitetaan kaavioon, jossa keilataan mies-miestä (tai naista) vastaan kolmen sarjan otteluita, joissa voitto ratkeaa yhteistuloksella. Voittaja jatkaa eteenpäin, hävinnyt putoaa hävinneiden lohkoon, jossa toinen tappio pudottaa pois pelistä. Torstaista lauantaihin ratkotaan matseja ja lopulta viisi parasta pääsee sunnuntaina porraspeleihin. Tappioton pelaaja on ykkössijoitettu, viimeisen matsin hävinnyt kakkosportaalla. Hävinneiden lohkon neljä viimeistä pelaajaa keilaavat kolmen sarjan pelin, josta tulosten perusteella kolme parasta miehittävät sijat kolmesta viiteen.
Parhaiten suomalaisista aloitti Lahti, jonka viiden sarjan blokkiin kertyi tulosta 1184, keskiarvo 236,8. Hienoa keilaamista, vaikka kolmanteen sarjaan vähän ravistelikin 192. Tuo oli ainoa sarja alle parin ja lopetus oli oikein miehekäs, 258 ja 257. Tuolla lukemalla hän oli A-erän jaetulla kakkossijalla Zac Tackettin kanssa. Kokonaislistalla Jarnon tulos piisaa kymmenenteen tilaan. Salomaan aloitusblokki antoi 1112 (222,4) ja sillä hän on juuri katkorajalla jaetulla sijalla 61-66. Tyytyväiseltä Kaaron vaikutti viestissään.
– Joo, hyvin lähti kyllä itellä peli kulkemaan. Alkuun pelaaminen tuntui hyvältä ja oli luottoa tekemiseen. Keli itselle näyttää pelattavalta ja ainakin eilen treeneissä ja tänää pelatessa tuntui lähestulkoon samalaiselta. Totta kai pelipaikka meni, ylös mutta pysyi pelattavana. Itsellä vähän meni vähän kilppari moodi päälle ja alko liikaa seiftaamaan tulosta, mutta seuraavaan vaan rohkeemmin mukaan.
– No kyllähän se alkuun tuntu epärealistiselta, että itse on täällä keilamaassa. Hieno fiilis kyllä pyöriä täällä isojen poikien peleissä.
Kallion ensimmäinen blokki oli vaisuhkoa keilaamista tulostasoon verrattuna. Toki 1032 (206,4) on kelvollinen lukema, mutta näissä karkeloissa se riitti vain 190. sijaan. Jessen kisa oli vaihteleva, kolme reilua parisarjaa, mutta väliin 194 ja 168, pitivät tuloksen alhaalla. B-erässä keilannut Käyhkö aloitti räväkästi 247, vaan sen jälkeen hän kilkutteli parin pinnassa, 196, 214, 204 ja taas 196. Yhteistulos 1057 (211,4) riittää jaetulle 144. tilalle.
Ruotsalainen Markus Jansson hurjasteli kärkeen tuloksellaan 1274 (254,8), Justin Bohn tulee perässä 1257 ja kolmantena Justin Veitch 1214. Veitch aloitti pelinsä sarjalla 166, mutta sitten rymisi 224, 300, 245 ja 279. Tämän lisäksi kolmesatasen keilasivat Justin Gibbons, Art Ouzenian ja Richard Teece. Paras nainen ensimmäisen blokin jälkeen on Stephanie Zavala tuloksella 1102 sijalla 74 yhdessä EJ Tackettin kanssa.
Voittajalle on tiedossa sata tonnia ja pienempää rahaa riittää aina sijalle 116 saakka. Eniten Masters-voittoja on Jason Belmontella, joka on nostellut ykköspalkintoa kaikkiaan neljä kertaa, niistä kolme kertaa peräkkäin. Simonsenilla on kolme voittoa, joista kaksi on tullut kahtena viime vuotena. Voitolla Simo tulisi siis Belmon rinnalle molemmissa kategorioissa. Belmontella on kuitenkin varmasti sanansa sanottavana tuohon. Käyhkölle finaalipaikka tekisi gutaa, kun jahdataan pelioikeutta ensi kaudella. Täyden pelioikeuden saa pistetilaston 43 parasta, Tomas on tällä hetkellä sijalla 23, joten ihan hyvältä näyttää.
Pekka Korpi
Kuva SKL