Tiukkojen paikkojen mestari
Kuudennessa Tulosten takana –juttusarjan osassa äänivuoroon pääsee Lasse Lintilä, yksi kaikkien aikojen suomalaiskeilaajista. 55-vuotias Lintilä on yli nelikymmenvuotisen keilailu-uransa aikana saavuttanut 13 aikuisten arvokisamitalia ja ennätykselliset viisi Suomen mestaruutta. Suomen Keilailuliiton Hall of Fameen Lintilä valittiin vuonna 2022 numerolle 19. Lasse saa haasteen Tulosten takana –sarjaan toiselta lajilegendalta, Paavo Grönmarkilta. Lue aiempia Tulosten takana -juttuja täältä.
“On niitä vihkoon menneitä reissujakin”, vastaa Lasse Lintilä Lohjan keilahallin aamutoimien keskeltä.
Ei uskoisi, kun katsoo yhden kautta aikain menestyneimmän suomalaisen keilaajan meriittilistaa: on MM-kultaa ja Euroopan mestaruutta. Aikuisten tason meriittien lisäksi mestaruus löytyy myös nuorten MM-kilpailuista. Mikä sitten meni vihkoon?
“Omiin suorituksiini MM-kilpailuissa en ole oikein tyytyväinen. Henkilökohtainen mestaruus jäi uupumaan”, Lintilä harmittelee.
“Olin kaksi kertaa 16 parhaan joukossa MM-kilpailuissa. Se ei oikein lämmitä sydäntä, ja se on ehkä sellainen asia, johon olen näin urani jälkeen hieman pettynyt. Joukkueena pelasimme kuitenkin ihan hyvin ja voitimme mitaleja, mutta jotenkin onnistuin henkilökohtaiset ja parikilpailut sössimään.”
Varsinais-Suomesta maailman huipulle
Muuttovoittoiseen ja maakuntakeskuksen kupeessa kasvavaan Raision merenrantakaupunkiin rakennettiin keilahalli. Elettiin vuotta 1977. Raision kauppala oli muutama vuosi sitten saavuttanut kaupungiksi vaaditut 15 000 asukasta ja eleli Länsi-Suomen kasvukeskuksessa mukavaa nousua Turun vauhdittamana. Samaan aikaan keilahalleja rakennettiin Raision tapaan myös muihin kasvaviin paikkakuntiin ja laji eli 1950-luvulta lähtöisin ollutta vahvaa nousukiitoaan.
Muutama vuosi Raision keilahallin pystyttämisen jälkeen hallille saapui vanhempiensa vanavedessä myös kouluikäinen Lasse Lintilä. Lintilän vanhemmat olivat aloittaneet lajin työporukoidensa kautta, joka innosti myös Lassen mukaan lajipiireihin.
“Voin sanoa aloittaneeni keilailun vuonna 1980. Sain alkuvaiheessa jonkin verran vinkkejä Raision hallilla töissä olleelta Tainion Matilta. Pelasin nuorempana myös jalkapalloa ja olin luonteeltani kaikin puolin ahkera harjoittelija jo nuoresta lähtien”, Lintilä kertoo.
“Meni kuitenkin useampi vuosi ennen kuin ajattelin, että pitäisikö alkaa panostamaan lajiin vähän enemmän. Vuonna 1985 jalkapallourani ei enää oikein edennyt haluttuun suuntaan, joten annoin sen väistyä keilailun tieltä.”
Keilailussa Lintilä onnistui murtautumaan lajin huipulle jo varsin nuorena. Vuonna 1988 Lassen nimi nousi lähes kertaheitolla kaikkien laji-ihmisten huulille, kun 19-vuotias nuorukainen kykeni kukistamaan aikansa kovimmat pelurit Ballmaster Openissa – tuolloin historian nuorimpana voittajana. Lassen “tekninen suoritus, tehokkaasti pyörivä keilapallo ja ihailtava henkinen ote” vakuutti taannoin Keilaaja-lehdessäkin, kun hän sinetöi voiton loppuottelussa yhden pisteen erolla Martti Toivoseen.
Lajia seuranneille Lintilän historiallinen voitto ei ollut mikään “vuosikymmenen yllätys”, mutta Lasselle itselleen se oli jotakin sellaista: “En osannut ollenkaan odottaa mitään sellaista. Finaaliin päästyäni yritin tietysti parhaani, mutta en osannut kuvitella unissanikaan, että voittaisin sitä kilpailua. Olin vielä niin raakile keilaajana.”
Voitto avasi Lintilälle ovia keilailumaailmassa ja nuorisoura saikin kruununsa Filippiinien Manilassa vuonna 1990 pelatuissa, historian ensimmäisissä nuorten MM-kilpailuissa. Manilasta kotiin tuomisina olivat hopeamitalit henkilökohtaisista single-kilpailusta ja mastersista sekä parikisasta Sami Luodon kanssa. Parikisan onnistuminen tuloksella 1376 ja vakaa peli sekajoukkuekilpailussa varmistivat voiton all event-osiossa ja toivat Lintilälle henkilökohtaisen arvokisamestaruuden.
“Olen luonteeltani sellainen, että tykkään osata jotakin. Olin ahkera harjoittelija nuorempana ja se siivitti myös hyvään menestykseen. Se on samalla minulle ehkä jonkinlainen huono tapa, sillä harrastaminen on kivaa vasta sen jälkeen, kun osaan sen hyvin”, Lasse taustoittaa.
Lasse Lintilän vahvuus keilaajana oli periksiantamattomuus ja vankka henkinen puoli. Kuva: SKL arkisto
Kovien pelien konkari
Aikuisurallaan Lintilä edusti keilailumaajoukkuetta säännöllisesti aina vuoteen 2008 asti. Vuonna 1999 Lasse voitti yhdessä Antti-Pekka Laxin sekä Ari Halmeen kanssa niin ikään historiallisen triokullan Abu Dhabin MM-kilpailuista. Toistaiseksi ainutta triokilpailun kultaa Lintilä kommentoi edellisessä Keilaaja-lehdessä mitalikolmikon yhteishaastattelussa. Mestaruus oli samalla ensimmäinen Lintilän neljästä MM-mitalista.
Yksi suomalaisen huippukeilailun kovimmista näytöistä koettiin kuitenkin kesäkuisessa Moskovassa vuonna 2005. Vajaan parin viikon mittaiset EM-kilpailut päättyivät jokaisen keilatun osion jälkeen Maamme-lauluihin, kun Suomi saalisti kaikki kisoissa jaossa olleet kuusi kultamitalia. Täydelliset kisat kruunasivat kolmoisvoitot all eventissa sekä mastersissa, joista Lintiläkin nappasi molemmista hopeamitalit. Kultaa huuhdottiin joukkue- ja triokilpailusta.
“En osaa sanoa yhtä tekijää, miksi olimme niin ylivoimaisia Moskovassa. Kaikkihan olimme hyviä keilaajia, mutta tuolloin pari- ja joukkuevalinnat osuivat nappiin”, Lintilä pohtii.
Menestyksekkään maajoukkueuran piti loppua vuoden 2008 MM-kilpailuihin Bangkokissa. Lintilä oli matkalla viidensiin MM-kilpailuihinsa jahtaamaan himoittua henkilökohtaista arvokisavoittoa.
“Olin kuitenkin pääosan urastani töissä keilahallilla samaan aikaan, kun keilasin itse. Päivät venyivät pitkiksi, kun treenasin tavoitteellisesti ja hoidin työntekoa. Tämä yhtälö alkoi käydä hieman raskaaksi ja olinkin päättänyt, että nuo MM-kilpailut olisivat urani viimeiset.”
Vuoden 2008 MM-kilpailuissa Lintilän kaulaan ripustettiin vielä pronssinen joukkuemitali. Henkilökohtaisesta arvokisamitalista hän jäi 65 pisteen päähän sijoittuen singlessä 329:n pelaajan joukossa 19. sijalle. Kultaa vei keilailuikoni Walter Ray Williams Jr.
”Se oli täysi vahinko, että voitin ne SM-kilpailut.”
Viimeiseksi kerraksi maajoukkuepaidassa esiintyminen Bangkokissa ei kuitenkaan jäänyt, sillä Lintilä voitti vuonna 2012 viidennen SM-kultansa Oulussa ja sai sitä kautta edustuspaikan Euroopan mestareiden cupiin Hollantiin.
“Se oli täysi vahinko, että voitin ne SM-kilpailut”, Lintilä toteaa.
“En ollut heittänyt enää käytännössä ollenkaan ennen niitä kisoja. Kisareissu oli enemmänkin retki, joka käytiin tekemässä. Sitten pääsinkin finaaliin ja se meni, miten meni.”
Viides Suomen mestaruus nosti Lintilän eniten SM-kultaa voittaneiden listalla kirkkaasti ykköseksi. Ensimmäisen Lasse saavutti Tampereella vuonna 1998, josta Helsingin Sanomatkin uutisoi otsikolla “Lasse Lintilä viimein mestariksi”.
“Arvostan sitä, että suomalainen keilailu oli ja on edelleen huipussaan siinä mielin, että Suomen mestaruuksia on vaikea voittaa. Päivien aikana tulee niin paljon sarjoja, että vaikka olisit kuinka hyvä, niin kun rinnalla on paljon muitakin huippuluokan pelaajia, ei ole varaa suuriin virheisiin. Suorituksen lisäksi siinä mitataan myös fyysistä ja psyykkistä kanttia”, Lasse miettii.
Euroopan mestareiden cup Hollannin Zoetermeerissa meni sekin Lintilältä kuin vanhasta muistista, kun Lintilä sinetöi tällä kertaa maajoukkueuransa sijoittumalla kahdeksan parhaan joukkoon.
Vuorenvarma viimeistelijä
“Tainion Matti sanoi minulle, että heiton pitää olla niin yksinkertainen, että vaikka paineita olisi kuinka paljon, niin pallon saa heitettyä taskuun”, Lintilä muistelee.
Keilailu-uransa aikana Lasse Lintilä tunnettiin eritysesti hyvästä psyykkisestä puolestaan. Pallo löysi kuin löysikin taskuun silloin, kun tarvittiin ja pelikaverien antama lempinimi Alien kertoi myöskin tästä.
“Niin se vain on, että ensin pitää oppia häviämään, ennen kuin voit voittaa”, Lasse toteaa.
“Joskus 1990-luvun puolen välin paikkeilla koin ehkä vähän paineita voittamisesta. Pelasin paljon isoja kisoja ja pääsin monesti telkkaripeleihin, mutta hävisin ne aina.”
“Päädyin kuitenkin ajattelemaan, että on se toinen tai kolmas kuitenkin parempi kuin joku 30. sija. Loin vain itselleni turhaan painetta sijoituksesta, kun heitin kuitenkin aina niin hyvin kuin pystyin. Ehkä sen jälkeen rentouduin ja voitin Super Six –kilpailun Ruotsissa enkä enää hävinnytkään telkkarimatseja”, Lintilä pohtii.
“Lopetin siis ajattelun, että minun olisi pakko voittaa jokin kilpailu, kun joskus ajattelin niin. Se heitto siinä tilanteessa ei kuitenkaan enää ole se oma heitto. Kaikkia pelejä kun ei voi voittaa, vaikka olisit kuinka hyvä.”
Ääni: Lasse Lintilä kertoo oman tarinansa voittajaksi kasvamisesta.
Yksi Lintilän uran tiukimmista ja makeimmista paikoista liittyi nimenomaan menestyksekkäisiin Moskovan EM-kilpailujen trio-osioon, jossa voittoon tarvittiin tupla viimeisessä kymppiruudussa. Lintilän venyminen sysäsi Norjan hopealle ja Lassen 1415 pistettä olivat kentän toisiksi parhaat – lopetus kahteen viimeiseen sarjaan, 289 ja 268, se kaikista paras.
“Kun tiesi itsekin, että oma syke on aika korkealla ja pitäisi venyä, niin ovathan ne hienoja hetkiä muistella näin jälkikäteen.”
Keilailu-urallaan Lasse Lintilä ehti kiertää kymmenet arvokisat ja voittaa miltei kaiken. Kuva: SKL arkisto
Keilailusta Lintilä saa edelleen elantonsa pyörittämällä Lohjan keilahallia jo 29 vuoden ajan. Oman keilailun estävät kuitenkin terveysmurheet. Edelleen säilyneistä ystävyyssuhteista hän on erityisen kiitollinen.
“Kyllä liekki keilailua kohtaan on olemassa edelleen. Kaipaan tietysti keilahallien kiertämistä ja tuttujen ihmisten tapaamista. Keilailun ansiosta olen saanut kiertää maailmaa ja nähnyt monia paikkoja.”
Erityiset kiitoksensa Lasse Lintilä haluaa antaa Paavo Grönmarkille sekä Sami Luodolle.
“Pave valitsi minut maajoukkueeseen silloin 1990-luvun alussa ja myöhemmin sitten kuvioissa mukana oli Luodon Sami, joka tunsi minut hyvin ja osasi auttaa tärkeissä paikoissa”, Lintilä kiittelee.
Vaikka Lintilä ei enää itse tänä päivänä keilaakaan, seuraa hän eritysesti maajoukkueen edesottamuksia mielenkiinnolla.
“Laji on muuttunut viime vuosina tosi paljon. Kaksikätisen tekniikan yleistyminen tekee lajista ehkä vielä yksipuolisempaa kuin aiemmin, kun kätisyyserot oikea- ja vasenkätisten välillä ovat olleet jo aiemmin polttava puheenaihe. Uretaanipallot tekevät pelistä vielä vaikeampaa tällaiselle tavalliselle pelaajalle”, Lasse puntaroi.
“Mutta kaikki kunnia siitä heille, ketkä nykyään pärjäävät – hehän ovat tosi hyviä, kun säännötkin antavat myöden”, Lasse päättää.
Lohjan keilahalli alkaa olla valmis avaamaan taas ovensa lajin harrastajille. Nämä keilahallin aamutoimet hoituvat Lassen kannalta leppoisammin, kun on saanut seurata oman poikansa työntekoa.
Lasse Lintilä
s. 16.4.1968
- Syntynyt Raisiossa, aloitti keilailun 12-vuotiaana, edustanut pääosan urastaan lohjalaista RäMe-seuraa
- 32 x 300 pistettä
- 3-kertainen Ballmaster Open voittaja – vuosina 1988, 2003 ja 2006
- MM-kultaa trio-kisasta vuonna 1999, yksi MM-hopea (trio 2003) ja kaksi MM-pronssia (joukkuekisat 2006 ja 2008). 8 EM-mitalia, joista yksi kultainen. Lisäksi neljä nuorten MM-mitalia, joista yksi kultainen ja kolme hopeaa.
- Joukkueiden maailmancup kulta v. 1996 ja pronssi 1998. Joukkueiden Eurooppa Cup kullat v. 2000 ja 2004 sekä hopea 1996, henkilökohtaisen Eurooppa cupin hopea v. 1999 ja pronssi 2005.
- 5 henkilökohtaista SM-kultaa (v. 1998, 2000, 2001, 2005 ja 2012), SM-hopea v. 2006 ja SM-pronssit v. 1997 ja 2010. Lisäksi 11 pari- ja joukkuemitalia SM-kisoista.
- Toiminut Lohjan keilahallin yrittäjänä 29 vuotta. 2000-luvun puolivälissä lyhyt tauko, jolloin keskittyi vain keilaamiseen
Lue juttu kokonaisuudessaan seuraavassa Keilaaja-lehdessä! Lehdessä selviää myös, kenet Lasse Lintilä haastaa seuraavana mukaan Tulosten takana -juttusarjaan. Keilaaja-lehti ilmestyy vuoden vaihteessa lehden tilanneille rekisteröityneille keilaajille sekä verkossa näköisversiona osoitteessa www.keilailu.fi.
Teksti ja editointi: Simo Uosukainen
Kuvat: Simo Uosukainen ja SKL arkisto
Lue lisää Tulosten takana -juttuja:
Tulosten takana | Kokkolalaisten Tuomisalojen perhe on pyörittänyt Kokkolan keilahallia miltei 30 vuoden ajan ja pian tapahtuu muutos – “Aika siirtää vastuuta seuraavalle”
Tiskin takana Tulosten takana –juttusarjan kymmenennessä ja viimeisessä osassa hypätään ratojen puolelta tiskin taakse – ainakin osittain. Edellisessä osassa naisten maajoukkueen pitkäaikainen keilaaja ja valmentaja Piritta Kantola välitti viestikapulaa Kokkolan suuntaan Tuomisalojen perheelle. [...]
Tulosten takana | Huippuvalmentaja Piritta Kantola, 45, haaveilee itsekin vielä PWBA-kiertueella keilaamisesta – “Unelma, joka jäi joskus saavuttamatta”
Hatusta toiseen Tulosten takana –juttusarjan yhdeksännessä osassa tavataan suomalainen huippuvalmentaja Piritta Kantola. Maailmallakin menestystä niittäneen koutsin uralle mahtuu myös omaa keilailumenestystä, joista kirkkaimpana henkilökohtainen MM-pronssi vuodelta 2003. Kantola sai viestikapulan juttusarjaan toiselta naishuipulta, [...]
Tulosten takana | Pauliina Aalto, 56, valloitti Amerikkaa ensimmäisenä suomalaisena naiskeilaajana – “Monien sattumusten summa”
Minähän en sitten ole jengin huonoin! Kahdeksannessa Tulosten takana –sarjan osassa puheenvuoroon pääsee lahtelainen keilailun monitaituri Pauliina Aalto. Aalto on naimisissa keilaaja ja keilailuvaikuttaja Jouni Helmisen kanssa ja yhdessä he ovat omien, [...]
Tulosten takana | Krista Pölläsen, 50, kasvutarina Suomen menestyneimmäksi naiskeilaajaksi hakee vertaistaan – “Sain ajan myötä voitonnälkää”
Innokas menestyjä Seitsemännessä Tulosten takana –jutussa esiin pääsee Suomen kautta aikain menestyksekkäin naiskeilaaja Krista Pöllänen. Pöllänen on urallaan saavuttanut ennätykselliset kahdeksan naisten Suomen mestaruutta ja lukeutui kansainvälisillä kentillä 2000-luvun eurooppalaisiin [...]
Tulosten takana | Lasse Lintilä, 55, oli urallaan ratkaisun paikoissa raudanluja – “Lopetin ajattelun pakkovoitoista”
Tiukkojen paikkojen mestari Kuudennessa Tulosten takana –juttusarjan osassa äänivuoroon pääsee Lasse Lintilä, yksi kaikkien aikojen suomalaiskeilaajista. 55-vuotias Lintilä on yli nelikymmenvuotisen keilailu-uransa aikana saavuttanut 13 aikuisten arvokisamitalia ja ennätykselliset viisi Suomen mestaruutta. [...]
Tulosten takana | Paavo Grönmarkin, 75, tarinoista voisi kirjoittaa kirjan, mutta mikään kokoperheen satukokoelma siitä ei tulisi – “Ei kukaan ole koskaan vakavasti loukkaantunut”
Kiistattomasti legenda Viidennessä Tulosten takana –juttusarjan osassa puheenvuoron saa riihimäkeläinen keilailulegenda Paavo Grönmark. Grönmark tunnetaan ennen kaikkea häpeilemättömistä sutkautuksistaan mutta myös yhtenä menestyneimmistä pelaajista kotimaan kamaroilla. Edellisessä osassa Grönmarkin haastoi mukaan Leo Hilokoski, [...]