Pepin päiväkirja on kolmiosainen juttusarja, jossa Yhdysvaltoihin PWBA-ammattilaiskiertueelle lähtenyt Peppi Konsteri jakaa kokemuksiaan radoilta, ja niiden ulkopuolelta. Kolmannessa, ja samalla viimeisessä osassa puretaan läpi USBC Queensin kisapettymys ja suunnataan katse kohti tulevia koitoksia.

Las Vegasin Sam’s Townissa pelattiin PWBA-kauden ensimmäinen major-kilpailu USBC Queens, jossa suomalaisista oli Peppi Konsterin lisäksi mukana myös Roosa Lundén. Lundén onnistui mainiosti päätyen lopulta 15. sijalle, mutta Konsterille taival oli tuskainen loppusijoituksen oltua 187:s 216 keilaajan joukossa.

Konsteri aloitti kisaurakan kelvollisesti ja heitti ensimmäiseen viiden sarjan blokkiin vielä 949.

– Ensimmäisen blokin pelasin burnilla, eli siihen oli toinen ryhmä jo pelannut aiemmin, eikä uutta hoitoa tullut väliin. Treenien jälkeen oli tunne, että burn tulisi olemaan minulle helpompi, ja niin se lopulta olikin. Olosuhde oli tiukka ja burnilla sain pikkaisen enemmän tilaa. Ratakohtaiset erot ovat jo valmiiksi isot ja tuossa vasta olivatkin. Selvisin kuitenkin yllättävän hyvin, mistä olin ylpeä, Konsteri kuvailee.

Toisen blokin Konsteri avasi 224-sarjalla, mutta seuraavat neljä sarjaa jäivät alle 200 pisteen ja tulosta kertyi 899.

– Toinen blokki pelattiin freshillä. Oli vaikea miettiä miten oikein pitäisi heittää. Vaikka olen täällä monta viikkoa jo ollutkin, niin silmä ei meinaa tottua siihen, miten kitkaiset radat täällä oikein ovat. Olosuhde oli pitkä, ja siinä oli paljon öljyä, joten järjen mukaan pallossa tulisi olla pintaa ja pitäisi olla lähellä taskua. Johonkin palloon avasin liikaa pintaa, johonkin jätin pinnan liian miedoksi. Tilaa oli nolla ja kun luottoakin oli nolla, niin toisto ei ollut kovin hyvää, Konsteri pohtii.

USBC:n kisanäyttämö Sam’s Town Bowling Center.

Hyvällä viimeisellä pelillä jatkopaikka oli teoriassa vielä mahdollinen, mutta pyörä lähti pyörimään väärään suuntaan. Kolmanteen blokkiin tulosta tuli vaatimattomasti 788, jossa kaksi sarjaa jäivät jopa alle 150 pisteen.

– Olisi pitänyt tehdä iso peli ja matemaattisesti oli vielä mahdollisuuksiakin. Päätin, että lähden pelaamaan ihan erilaisella tavalla kuin aiemmin ja koitan tehdä hyvää keilailua. No, se ei tuonut tulosta. Peli-ideoita oli monta, mutta en saanut oikein mistään kiinni, Konsteri harmittelee.

– Erät olivat todella erilaisia ja loppujen lopuksi ihan sama, mistä heitin, niin reikien määrä oli ihan järkyttävä. Viimeisessä viiden sarjan blokissakin oli 19 reikää. Olosuhde oli sen verran brutaali, ettei virheisiin ollut varaa yhtään.

Huilitauko Chicagossa

Las Vegasista matka jatkui Chicagoon ranskalaiskeilaaja Solène Goronin kanssa. Major-kisan pettymystä on sulateltu pois rennomman ajanvietteen parissa ja keilailusta on otettu hetken taukoa. Pieniä vastoinkäymisiä sattui kuitenkin heti alkumetreillä, kun kaksikko saapui suurkaupunkiin.

– Asunto, minkä olimme vuokranneet, ei ollut lopulta yhtään sellainen kuin kuvissa. Seinissä oli reikiä ja tuntui, että ovesta voisi joku halutessaan kävellä läpi. Yhden yön siinä nukuimme, mutta pistimme palautetta ja siirryimme hotelliin, missä oli paljon turvallisempi olo.

– Nyt olemme pyörineet Chicagon kaupunkia läpi ihan turisteina. On ollut kivaa olla pitkästä aikaa ihan vain lomatunnelmissa.

Konsteri otti USBC:n jälkeen hetken taukoa keilailusta ja vietti aikaa Chicagossa.

PWBA haastaa ja vaatii kehittymään keilaajana

Heti kesäkuun alkupäivinä keilataan kolme kilpailua sisältävä PWBA Classic Series, jonka ensimmäinen etappi on Grand Rapidsin kaupungissa Michiganissa pelattava Grand Rapids Classic. Konsteri ei luo liian suuria odotuksia tulevaan, mutta selvät kehityskohteet hän keilailussaan tiedostaa.

– Grand Rapidsissa toivoisin, että olisi edes vähän helpompaa ja saisin tehtyä enemmän sellaista omaa keilaamistani. Jos löytäisin peli-idean, ja pystyisin toistamaan sitä mahdollisimman hyvin. Ja jos reikiä ei tulisi niin paljoa, ne eivät ole kovin kivoja. USBC Queens oli sellainen kisa, etten ole varmaankaan koskaan keilannut niin vaikeassa olosuhteessa, missä virhemarginaali on niin pieni, Konsteri toteaa.

– Minun pitäisi saada itsestäni vielä tarkempi pelaaja ja esimerkiksi pallon lukeminen vaatii myös lisää harjoitusta. Se tuli lopulta yllätyksenä, kuinka erilaista täällä ihan oikeasti on. Tuntuu kuitenkin, että tämä on paikka, mihin kuulun. Tulen varmasti keilaamaan PWBA:ta myös jatkossa.  PWBA vaatii kovaa päätä, kestävyyttä ja jaksamista.

 

Teksti: Markus Viljanen