Pepin päiväkirja on kolmiosainen juttusarja, jossa Yhdysvaltoihin PWBA-ammattilaiskiertueelle lähtenyt Peppi Konsteri jakaa kokemuksiaan radoilta, ja niiden ulkopuolelta. Toisessa osassa käydään läpi Spokane Openin ja Spokane Regionalin kilpailut.
Konsterin kilpailukausi Yhdysvalloissa käynnistyi toukokuun alussa Stockton Openissa, josta matka jatkui pohjoiseen Washingtonin osavaltiossa sijaitsevaan Spokaneen. Spokane Openissa Konsteri aloitti mainiosti heittämällä ensimmäiseen kuuden sarjan blokkiin 1223.
– Kisaan oli helpompi lähteä, kun ylimääräinen jännitys oli poissa. Oman jännityksensä toi uusien keilakenkien metsästys. Pro shopissa ei ollut sopivia kenkiä käyttööni, mutta siellä Chad-niminen mies otti moneen suuntaan yhteyttä ja sai hankittua minulle kengät. Kengät tuotiin minulle juuri ennen virallisten harjoitusten alkua. Niihin kesti totutella, mutta onneksi homma alkoi lopulta toimia.
– Treenien jälkeen oli epävarma olo, mutta keilailu oli ihan hyvää. Ensimmäisen osion jälkeen oli itse asiassa vähän paha maku suussa pelistä. 1223 on noissa kekkereissä hyvä, mutta tiesin, että pystyisin parempaankin. Silloin tuli ensimmäistä kertaa kunnon koti-ikävä, kun heitti huonosti. Siinä kohtaa aikalailla kaikki olivat menneet Suomen päässä jo nukkumaan, mutta Rissasen Juho oli pelastava enkeli, sillä hän sattui olemaan hereillä. Sain soittaa hänelle ja vähän purkaa peliä läpi, Konsteri kertaa.
Spokane oli Konsterille haastava keilailukokemus.
Toiset kuusi sarjaa toivat tulosta 1256, joten suunta oli ylöspäin. 26 keilaajaa 78:sta jatkoi seuraavaan osioon ja Konsterin jaettu 20. sija tarkoitti täten uran ensimmäistä cutin selvittämistä.
– Kävimme ensimmäisen pelin jälkeen syömässä ja ehdin nollata. Pelasinkin seuraavan erän paljon paremmin. Toinen osio oli hermoja raastavaa, sillä olin jatkuvasti siellä sijojen 20–22. paikkeilla, eli rajan tuntumassa. Erot olivat pienet ja koko ajan oli takaraivossa ajatus, että pitäisi tehdä iso sarja, mutta se ei onnistunut. Onneksi sain pidettyä pelit ehjänä ja tehtyä sellaista pientä paritulosta, Konsteri sanoo.
– Olin todella ylpeä itsestäni, kun pääsin cutista jatkoon. Varsinkin toisen erän takia, sillä se oli henkisesti todella raskas. Kerrankin sain palkinnon siitä, että jaksoin taistella.
Hankalat jatkopelit ja haastava Regional
Kolmannessa osiossa 26 keilaajaa haki paikkaa 12 parhaan joukosta. Konsteri ei saanut peliään kulkemaan ja kuuden sarjan tulos 1120 jäi auttamattoman kauas jatkopaikasta. Lopullinen sijoitus oli 24:s.
– Jatkopelit eivät menneet ihan niin kuin olin suunnitellut. Missejä en tehnyt juurikaan, mutta reikiä tuli enemmän, enkä saanut kaatoja. Ei ollut luottoa itseensä, olosuhteeseen eikä palloihin, niin siinä on hankalaa tehdä tulosta. Oli vaikea löytää toimivaa peli-ideaa, hän harmittelee.
Spokanen keilahalli Lilac Lanes & Casino
Spokane Openin jälkeen Konsteri suuntasi hieman pienempään kilpailuun Spokane Regionaliin. Peli oli raakaa, sillä 38 keilaajasta vain neljä pääsi pudotuspelivaiheeseen. Myös Roosa Lundén heitti Regionalissa ja oli hienosti 12. sijalla. Konsterin kilpailu oli haastava ja kahdeksan sarjaa toi tulosta 1588, millä jäätiin neljän kärjestä 234 pisteen päähän. Ensimmäiset neljä sarjaa toimivat vielä 210,5 keskiarvolla, mutta seuraavan neljän sarjan keskiarvo oli vaatimaton 186,5.
– Regional oli ensimmäinen peli tässä reissussa, mihin olin oikeasti pettynyt, jopa vihainen. Odotin itseltäni enemmän. Siinä oli hetkeen vaikea löytää mitään positiivista, mutta kyllä niitäkin juttuja sitten ajan kanssa löytyi. Olosuhde oli todella poikkeava, lyhyt 35-jalkainen. Ensimmäiset kolme sarjaa menivät kyllä hyvin, ja siitä voin olla ylpeä, mutta muutosten tekeminen oli kisan edetessä haastavaa, Konsteri kertoo.
Ensitunnelmat Las Vegasista
Spokane jäi taakse ja parhaillaan Konsteri on Las Vegasissa, jossa pelataan major-tason kilpailu USBC Queens. Regional-kilpailun jälkeen matkaseurue ajoi reilun neljän tunnin matkan Seattleen, vietti siellä yhden yön ja lensi seuraavana aamuna kohti Las Vegasia.
Saapuminen Las Vegasiin.
Konsterin ensitunnelmat maailmankuulusta kaupungista ovat olleet toistaiseksi kaksijakoiset.
– En ole ikinä ennen täällä ollut ja nähnyt Las Vegasia vain netissä ja elokuvissa. Siihen nähden yllätyin, että tämä on lopulta vain yksi kaupunki muiden joukossa. Elämä alkaa iltaisin ja kaikki äänet kyllä kuuluvat hyvin hotelliin, vaikka olemme 21. kerroksessa. Me näemme tämän Las Vegas Stripin, missä on turisteja ja rikkaita ihmisiä, mutta kun menet vähänkään sivummalle, niin kodittomia on paljon. Se on surullista, kuinka iso kontrasti täällä on ihmisten välillä.
– Senkin huomaa, miten tekaistua ja epäaitoa täällä moni asia on. Omalla tavallaan hieno, mutta samalla myös ahdistava paikka, Konsteri päättää.
Pepin päiväkirjan kolmannessa ja viimeisessä osassa käydään läpi tunnelmat ja kokemukset USBC Queensin kilpailun jälkeen.
Teksti: Markus Viljanen