PBA:n karsinnan kolmas olosuhde Bowlero Mount Prospectissa oli jälleen edellisiä pidempi, 44 jalan eli 13.4 metrin mittainen. Tuohan tarkoittaa sitä, että oikeakätiset miehet käyttävät reaktiivipalloja ja aloittavat melko keskeltä, jopa nelosmerkistä. Ja siitä ratojen kuluessa pelipaikka nousee ylemmäs. Toisessa sarjassa moni kaveri jo vieritti palloaan viitosmerkin päältä, kolmannessa kuutosesta ja neljännessä jo nähtiin ensimmäiset ukkelit loftaamassa, eli heittämässä palloaan radalle ilmassa vasemman rännin päältä kuutos- ja seiskamerkkeihin. Viidennessä näin ensimmäiset veikot, mm. Irlannin Christopher Sloan, viskaamassa kuulaansa ilmassa tähtäysnuolille saakka. Näin täytyy nykyaikana tehdä, sillä tehokkaat pallot syövät hoitoöljyn radoilta ja ne alkavat koukata aivan liian aikaisin. Siispä pitää heittää kovaa tai pitkälle. Tai niin kuin parhaat tekevät, kovaa ja pitkälle.
Jarno Lahti osaa tuon pelin kyllä hyvin, mutta suorittaminen ei ollut tarpeeksi hyvää kunnon tuloksen tekoon. Ja varsinkin parissa ensimmäisessä sarjassa keli oli tiukka eikä antanut mitään anteeksi. Jos missasit heittosi vasemmalle, sait reiän, jos missasit yhtään oikealle, pallo liukui ohi ykköskeilan. Kaatoja tuli, mutta niin tuli myös tyhjiä. Lahti aloitti tuplalla, mutta neljällä tyhjällä siitä tuli 149. Ja tuolloin viimeistään näki, että tästä karsinnasta tuli oppireissu, pelipaikka jää haaveeksi. Neljä seuraavaa sarjaa Jarno keilasi välille 194-201, mutta viimeinen romahti 144:ään. Kuuden sarjan blokkiin kertyi vain 1081 (keskiarvo 180,2). Karsintaraja karkasi tuossa vaiheessa jo yli 500 pisteen päähän ja sitähän ei enää kiinni ajeta.
Luukas Väänänen käytti alussa luottouretaaniaan ja teki suoralla lyönnillä kaksi 222-sarjaa. Kolmannessa sarjassa uretaani lakkasi pelittämästä ja hänenkin oli aika vaihtaa reaktiiviin. Ja silloin alkoivat ongelmat. 185, 144, 197 ja 195 lopettivat myös Luukaksen haaveet pelioikeudesta PBA:n kiertueelle tällä kertaa. Mutta oppia on varmasti tullut ja lisää saadaan vielä kolmen blokin verran. Väänäsen päiväpeliin tuli tulosta 1165 (194,2) ja eroa haaveisiin repesi jo nelisensataan pisteeseen.
Kaaron Salomaa oli meikäläisistä suurimmissa vaikeuksissa. Toiseen sarjaan lipesi jopa 127, eikä koko blokkiin tullut kuin 1063 (177,2). Eroa karsintarajaan en enää tohtinut räknätä, joten myös Kaaron keilaa nyt loput 18 sarjaa oppimismielessä.
Vaikeaa oli muillakin, tulostaso laski reilusti parista edellisestä päivästä. Oikeastaan vain kolme miestä onnistui välttämään olosuhteen karikot. Brandon Runk ja Hayden Stippich keilasivat kaiken aikaa päälle 200 tuloksia ja monesti aika paljonkin, Runk teki 1324 ja Stippich 1344. Nämä kaksi vasuria karkasivat muulta porukalta ja heidän pelipaikkansa ensi kaudelle alkavat näyttää todennäköisiltä. Haydenin kokemattomuus vain on kysymysmerkki. Kaksikko on ainoana pystynyt pitämään keskiarvonsa päälle 230:n, Brandon 237,0 ja Hayden 235,4. Karsinnassa on kolmesatasia rapissut vähän väliä, 11 kaikkiaan ensimmäisen puolikkaan aikana, mutta torstaina vain Nick Pate onnistui tuossa tempussa. Hänen kuuden sarjan tuloksensa oli selvästi hallin paras, 1483 (247,2). Viimeistä jatkopaikkaa pitelee nyt hallussaan Dean Vargo tuloksella 747 päälle parivauhdin (224,9), mutta matkaahan on vielä kolme kuuden sarjan blokkia. Suomen aikaan aamuyöllä keilataan tällä samalla olosuhteella ja perjantaina klo 19 alkaen ja sitten aamukahdelta kaksi peliä lisää. Ja perjantain hoito on vielä metrin verran pidempi. Tulee mielenkiintoista, kunpa vain suomalaiset olisivat mukana kärkikahinoissa.
Pekka Korpi
Kuva: PBA