48 sarjaa neljässä keilahallissa neljällä eri olosuhteella neljässä päivässä on aikamoinen urakka. Kun sen myllyn käy läpi ja selvittää tiensä niiden 12 miehen joukkoon, jotka saavat täyden pelioikeuden ensi kaudelle, se ei tapahdu vahingossa. Valitettavasti kukaan kolmesta suomalaisesta ei päässyt tuohon tusinaan. Luukas Väänänen, Jarno Lahti ja Kaaron Salomaa ovat Suomen kärkikeilaajia ja menestyneitä sellaisia. Väänänen on tänä vuonna tehnyt hienoja suorituksia myös kansainvälisesti. Mutta taso ja olosuhteet ammattilaiskeilailun huipulla ovat aivan muuta kuin mihin Euroopassa ja Suomessa on totuttu. Kun radoilla on monta todella korkeatasoista ja taitavaa keilaajaa, olosuhteet muuttuvat eri tavalla, kuin kotimaassa tai Euroopassa. Myös olosuhteet ovat vaativammat, kuin missään muualla maailmassa ja siitä tulee faktaksi, että PBA:ssa keilaamista ei opi mitenkään muuten kuin keilaamalla PBA:ssa. Tämä viikko oli varmasti kaikille ikimuistettava kokemus, ja siitä he saivat paljon oppia tulevaa uraansa varten.
Jos Amerikan kiertueella aikoo menestyä, täytyy kaiken onnistua nappiin eikä nyt niin käynyt. Kaikki meikäläiset ovat vielä nuoria ja heidän kehityksensä keilaajana on kesken. Hattua täytyy nostaa noille nuorukaisille, että he ylipäänsä lähtivät tuohon rulettiin, todennäköisyys pelipaikan lunastamiseen oli todella pieni.
Ensi vuonna voi yrittää uudelleen ja jos kiire on, kiertueella keilataan edelleen esikarsinta ennen kutakin turnausta. Nyt päättyneen karsinnan 12 pelaajaa vähentävät esikarsinnasta mukana pääsevien määrää, mutta se on edelleen mahdollista. Tavallisessa PBA-turnauksessa on 64 osanottajaa. Pelioikeus on viime kauden pistetilaston 43 parhaalla, mm. Tomas Käyhkö. Täältä tulee 12 lisää, yhteensä 55. Kaikilla kymmenen viime vuoden aikana PBA-turnauksen voittaneella keilaajalla on pelioikeus. Suurin osa heistä toki on noiden 43 joukossa, mutta eri syistä joku ei ole. Lisäksi PBA:n johtajalla on tarvittaessa oikeus antaa villi kortti tai jopa useampia. Nämä numerot huomioon ottaen esikarsinnasta pääsee ensi kaudella vain muutama kaveri mukaan. Suomesta on kova juttu lähteä mukaan tuohon karsintaan, mutta Käyhkö ja Santtu Tahvanainen ovat osoittaneet, että se on mahdollista.
Viimeinen karsintablokki pitkällä ratahoidolla oli meikäläisille vaisu ja välillä se näytti jopa pakkopullalta. Väänäsen ensimmäinen sarja oli täydellinen katastrumffi, 137. Hienosti Luukas siitä jälleen nousi ja sai pallon kulkemaan haluamallaan tavalla. Sarjoilla 223, 213, 203, 235 ja 190 hän nousi hiljalleen, ja väänsi parituloksen, mutta isoa kiriä hän ei enää saanut aikaan. Viimeisen blokin tulos oli 1201 (keskiarvo 200,2) ja se antoi koko turnauksen tulokseksi 10162 (211,7). Väänäsen nimi löytyy lopputuloksista sijalta 48. Luukas vastasi kysymykseeni kaverusten yhteistyöstä ja teki yhteenvedon viikostaan: ”Hyvin vähän juteltiin peleistä tauoilla, joitain omia näkemyksiä pelistä saatettiin kertoa mutta siinäpä se. Itse pelasin koko ajan eri puolella hallia missä pojat, niin ei tullut pelin aikana mitään juteltua.
Olihan tämä hieno ja ikimuistoinen kokemus. Kiva oli pelata täällä ja saa kyllä tyytyväinen olla omaan tekemiseen, vaikka nyt ei top 12 joukossa oltukaan. Rankat oli päivät ja niihin mahtui paljon ylä ja alamäkiä…
Paljon oppia lähti matkaan ja nyt aletaan keskittymään treenaukseen niin ollaan ensi kerralla paremmassa iskussa!
Mikalle isot kiitokset koutsauksesta ja halusta auttaa, oli kiva ja kunnia tehdä yhteistyötä.”
Jarno aloitti jälleen blokin pelaamisen radan keskeltä ja jo kolmossarjassa hänen pelipaikkansa oli kuutosmerkin tienovilla. Ja parissa viimeisessä edessä oli jälleen pituusheitto. Sarjoista tuli pikkuparia, mutta ei mitään ihmeellistä, kunnes viidenteen syntyi elätti 264. Kuuteen sarjaan kertyi lopulta 1301 (216,8), koko kilpailuun 9957 (207,4) ja sijaluvuksi tuli lopulta 58. Jarnon vastaus kysymykseen kaverien yhteistyöstä ja kilpailukokemuksesta oli: ”Ei kauheesti pelien välissä puhuttu keilailusta, kiva se on muutakin ajatella välillä. Eikä pelien aikanakaa ihan kauheesti juteltu. No kokemustaha tää vaan oli nyt, harmittaa tietenkin, että keilaaminen oli nyt tällästä, mutta tällästä se välillä on, ens vuonna sit paremmin.”
Kaaron oli kolmikosta eniten vaikeuksissa pitkällä öljyllä ja tällä kertaa ei kaksisatasta tahtonut tulla millään, eikä lopulta tullutkaan. Alhaiset sarjalukemat antoivat alhaisen blokkituloksen, 1054 (175,7). Kaaron oli suomalaisporukan ainoa, jonka kokonaistulos jäi alle parin 9388 (1956) ja se riitti tulosluettelossa riville 77. Kaaronin yhteenveto kilpailusta oli ytimekäs: ”Ei pahemmin juteltu peleistä. Intensiivinen viikko kyllä, paljon sarjoja ja monta hallia. Kokemuksena tää viikko oli loppujen lopuksi hyvä. Kai sitä jtn tuli opittuakin toivottavasti.”
Karsinnan luonteen takia kilpailun voitolla ja kärkisijoituksilla ei ollut tavanomaista merkitystä. Muita palkintoja ei jaettu, kuin ensi kauden pelipaikka. Kisa karsintarajalla oli kuitenkin kiivas. Historiallisesta karsinnasta pelipaikan lopulta lunastivat seuraavat miehet: Hayden Stippich, Brandon Runk, Tim Foy Jr., Nate Purches, Ryan Barnes, ruotsalainen Kim Bolleby, Cameron Crowe, Bailey Mavrick, Nathan Bohr, Andrew Hall, Chase Nadeau ja Irlannin Christopher Sloan.
Varsinainen PBA:n kausi käynnistyy tammikuussa.
Pekka Korpi
Kuva: Mika Koivuniemi