Yhdysvaltain Keilailuliitto USBC:n organisoima Masters kuuluu Amerikan ammattilaiskiertueen legendaarisimpiin kilpailuihin ja on major-turnaus, vaikka se ei olekaan varsinainen PBA-kisa. Suomalaisittain kilpailusta on lämpimiä muistoja, toki useamman vuoden takaa, sillä Mika Koivuniemi otti hienon uransa ensimmäisen voiton Mastersissa vuonna 2000.
Tänä vuonna turnaus keilataan Thunderbowl Lanes-hallissa Allen Parkissa Detroitin kainalossa Michiganin osavaltiossa. Mastersiin osallistuu 390 keilaajaa, jotka pelaavat kolmessa 130-hengen erässä. Kaikki osanottajat keilaavat kolme viiden sarjan blokkia, kaksi niistä vastahoidetuilla radoilla ja yksi kertaalleen pelatuilla baanoilla. Karsinnan jälkeen 63 parhaan tuloksen tekijää ja hallitseva mestari DeeRonn Booker aloittavat kahden tappion cupin kolmen sarjan otteluin. Yhdestä tappiosta keilaaja putoaa hävinneiden lohkoon ja siellä toinen häviö lopettaa turnauksen. Tällä tavalla jatketaan, kunnes saadaan viisi parasta porraspeleihin.
Suomalaisista Luukas Väänänen keilaa A-erässä Tomas Käyhkö ja Santtu Tahvanainen B-erässä ja Jarno Lahti sekä Kaaron Salomaa C-erässä. A- ja C-erät pelasivat hoidetuilla radoilla ja B-erä A:n jättämällä kelillä. Päivittäin erien järjestys muuttuu niin, että jokainen joutuu keilaamaan kertaalleen pelatuilla radoilla. Ja tuo keli, sehän on mielenkiintoinen. Öljyä radoilla on runsaasti, 32,6 ml baanaa kohti, ja se on levitetty 44 jalan pituudelle. Erikoista on öljyprofiili, joka on tiimalasin muotoinen, puolivälissä rataa molemmissa reunoissa on vähäöljyisempi kohta, mikä tekee pallon hallinnan hankalammaksi. Sanallisesti sitä on vaikea kuvata, alhaalta löytyy linkki hoidon grafiikkaan.
Aluksi pelataan 1-2 merkkien tienovilta melko suoraa linjaa, mutta siitä sitten noustaan ylemmäs. Uretaanipalloa ei juuri käytetä. Pelatussa blokissa peli alkaa kolmosen-nelosen tienoilta ja paikka nousee viitosen-kuutosen paikkeille. Näin oikeakätiselle, vasurit pystyvät pelaamaan hieman alempaa. Isolla koukulla on vaikeaa keilata, parhaan tuloksen antaa vanhan Talin tapainen ”peittopallo”, jossa radan vasemmalta puoliskolta heitetään viistosti oikealle, mutta sen verran suoraan, että pallo ei juuri etene taskun oikealle puolelle, vaan tavoittaa ykköskeilan melko paksulla osumalla. Aivan viimeisissä sarjoissa syntyy hieman tilaa myös erehtymiseen oikealle, jolloin koukullakin pärjää.
Väänäsen peli oli lupauksia antava, hän sai viiteen sarjaansa kokoon 1031 pistettä (keskiarvo 206,2). Sillä hän sijoittuu tilalle 88, mutta eroa jatkopaikkaan on vain 16 pistettä. Luukaksen alku oli hieno, 220 ja 226. Sitten lipsahti kahden reiän ja yhden missin myötä 162. Neljäs sujui jälleen hyvin, 232. Viimeiseen Väänänen tempaisi sarjan loppupuolella kahdesti ohi yhdestä keilasta ja sai sarjaan 191. Kommentti oli sopivan itsekriittinen: ”Ei voi tehdä kolmea yhden keilan missiä täällä, muuten ihan ok peli. Rataerot on tosi isoja, alku ja loppupäässä ja miten pelataan edellä. Joo, ei ole helppo keli, tosi tarkka, helposti jää isoja kuvioita…”
B-erässä Käyhkö oli mukavasti tilanteen tasalla. Hänen melko suoraviivainen heittonsa sopi olosuhteeseen hyvin ja tulosta syntyi 1068 (213,6) ja sillä heltisi sija 46, mikä on siis jatkorajan yläpuolella, toki eroa on vain 21 pistettä. Tomaksen alku oli komea 246, sitten meno hieman rauhoittui 209 ja 194. Neljännen sarjan 225 nosti taas osakkeita ja viimeisen hyvä taistelu 194:ään piti mahdollisuudet korkealla: ”Ihan kelpo alku. Kinkkiseltä tuntui, varsinkin kaksi viimeistä sarjaa alkoi kääntyä älyttömästi. Tilaa radalta löytyi jonkun verran, mutta se piti vaan saada hyödynnettyä. Pitää vähän seurailla miten fressillä heittelevät. Suoremmat linjat näytti treeneissä paremmalta ja sitä kautta lähden peli-ideaa varmaan hakemaan.”
Tahvanaisenkin alku oli hyvä, 234, mutta sitten homma hajosi. Santtu heitti suurella koukulla, mikä on hänelle tyypillistä, mutta nyt se ei toiminut, vaikka normaalisti pitkä hoito häntä miellyttääkin. Loput neljä sarjaa olivat todella vaisuja: 138, 171, 149 ja 157. Tuostahan ei kerry kuin 849 (169,8) ja sillä jakopaikka todennäköisesti karkasi jo tavoittamattomiin. Santun viesti oli lyhyt ja ytimekäs: ”Eipä tossa kauheesti oo kommentoitavaa…”
C-ryhmän puhtaalla kelillä Salomaa veteli pienen pariin 1002 (200,4). Hänen alkunsa oli vaisu, 189 ja 149, mutta sitten helpotti, 207, 246 ja 211. Sen verran on tasaista, että eroa jatkopaikkaan ei ole kuin 45 pistettä. Ja Mastersissa ei tarvitse olla kärjessä, jatkopaikka piisaa.
Lahden peli oli päinvastainen, enemmänkin sukua Tahvanaiselle. Ensin komeasti 252, mutta sitten suoritus hukkui, 169, 185, 163 ja 178. Siitä kertyi vain 947 (189,4) ja sijaluku 240. Jatkopaikka on sata pistettä karussa, mutta matkaa on vielä jäljellä kymmenen sarjaa.
Ensimmäisen blokin parhaan tuloksen keilasi B-erän Sean Lavery-Spahr, 1196 (239,2). A-erän ykkönen Brad Miller on vain aivastuksen perässä, 1183 (236,6) ja B:ssä keilannut Michael Schlabach sai 1182. C-erän parhaan tuloksen, 1145, teki Anthony Simonsen ja on sijalla yhdeksän. 26 kaveria keilasi sata päälle parin.
Karsintaa keilataan vielä kaksi päivää, Suomen aikaa blokkien alkamisajat ovat 14.00, 18.30 ja 0.30.
Pekka Korpi
Kuva USBC
Mastersin tulos- ja infosivusto