Kun U.S. Openissa keilataan lisää sarjoja, astuvat parhaat esiin. Takana on 32 sarjaa vaikeissa olosuhteissa ja viiden joukossa on jäljellä vain major-voittajia.
Kilpailun neljäs olosuhde, jolla keilataan koko loppuaika, on 41 jalkaa (12,5 m) pitkä ja siinä on melko runsaasti, 29 ml, öljyä radalla. Profiili ei ole aivan tasainen, mutta radan keskustan ja reunan välinen suhdeluku on vain 1,75 ja se on vähän. Vaativa keli siis, mutta pelimiehet pystyvät palloa taivuttamaan ja se nostaa tulostasoa hieman. Lisäksi keli tuo uretaanipallot mukaan peliin, ainakin muutamaan sarjaan aluksi. Se taas hyödyttää joitain keilaajia. Keilailun edetessä väline vaihtui reaktiiviksi ja pelipaikka nousi ylemmäs, niin että kuudennessa sarjassa moni kaveri aloitti vauhtinsa pallonpalautustelineen edestä ja tähtäyksenä oli kuutosnuoli. Niin tai näin, olosuhteet ovat kaikille samat ja taitavimmat erottuvat muista.
Kaikkein sujuvimmin kahdeksan sarjan neljännessä vaiheessa palloaan liikutti Englannin Richie Teece. Hän teki tuloksen 1847 (keskiarvo 230,9), vaikka kolmanteen sarjaan lipsahti 159 ja viimeisessä meno hiipui 195:een. Tuo vyörytys nosti hänet tulosluettelon kakkospaikalle. Myös toinen englantilainen, Dominic Barrett, rikkoi 1800 pisteen rajan, 18 keilalla, ja nousi sillä neljänneksi. Blokin kolmas päälle 18 keilannut oli viime viikon voittaja Bill O’Neill. Hän selvisi edellisestä katkosta jatkoon vain yhdellä pisteellä, mutta 1826 (228,3) nosti hänet tukevasti mukaan kuvioihin sijalle 11. Toinen karsintarajoilta kivunnut oli hallitseva mestari EJ Tackett, jonka lukema 1770 (221,3) riitti tuomaan hänet riville 12. Round robiniin pääsi 24 miestä ja viimeisenä jatkopaikan lunasti Sean Rash kaksi pistettä Petey Vergosin edellä. Kärjessä keikkui edelleen ylivoimaisella menolla Anthony Simonsen 263 pistettä Teecen edellä.
Round robinissa sitten sattui ja tapahtui. Ensimmäisenä silmään pistää englantilaisten romahdus. Teece heitti ainoastaan 1601 (200,0), jolla tuli vain yksi voitto kahdeksasta matsista. Se ei isojen poikien joukossa piisannut ja Richie romahti sijalle 15 ja porraspelihaaveet ovat kovin pienet, kun eroa on jo 277 pistettä. Yhtään parempi ei ole Barrettin tilanne. Dom voitti sentään kaksi otteluaan, mutta kaadettuja keiloja kertyi vain 1587 (198,5) ja sitä myötä hän löytyy tasatilanteesta Richien kanssa. Simo rullaa edelleen tanakasti ykkössijalla yhteistuloksella 8944 (219,1). Voittoja hänellä on kahdeksasta pelistä kuusi. Kakkoseksi on noussut seitsemällä voitolla Kyle Troup 168 pistettä jäljessä. Yksi noista voitoista tuli Simonsenista, ja se varmasti innostaa. Troupin pistesaldo blokissa oli komea 1911 (238,9). Lähes yhtä kovaa pelasi O’Neill, 1895 (126,9) ja sillä hän nousi kolmanneksi. Myös Bill voitti seitsemän kertaa ja eroa Troupiin on 41 pistettä. Tackett kuittasi 180 bonuspistettä kuudesta voitosta ja se lisättynä 1852 (231,5) tulokseen kampesi kuusiviikkoisen poikalapsen isän jo neljänneksi. Eroa O’Neilliin on lähes sata pistettä, mutta taaksepäin kuudentena olevaan Marshall Kentiin 64 pistettä. Kärkiviisikon täydentää kolmas ”Big Threen” jäsen, Jason Belmonte. Tuolla ”Isolla Kolmikolla” viitataan viime vuosien menestyneimpiin keilaajiin, Belmonte, Simonsen ja Tackett.
Kaikki kärkipaikoilla olevat viisi miestä ovat voittaneet vähintään yhden major-kilpailun. Troup kerran, ja muut vähintään kolmesti.
Round robinin loput kaksi kierrosta keilataan perjantai-iltana ja lauantaina aamuyöllä Suomen aikaa. Lauantaina tuiskaistaan muutama PBA Elite Leaguen ottelu ja sunnuntain-maanantain välisenä yönä viiden miehen porraspeli, jossa ratkotaan voittaja komealle kotka-patsaalle, perinteiselle vihreälle takille ja sadan tuhannen dollarin rahatukulle.
Pekka Korpi
Kuva PBA