Miesten Euroopan mestaruuksista mitellään Ranskan Wittelsheimissa 7.-18.6.2023. Järjestyksessään mitaleita jaetaan EM-tasolla nyt 21. kerran. Minkälaisin odotuksin ja taustoin kilpailuihin lähdetään? Tästä uutisesta löydät kaiken tarvittavan kilpailujen seuraamiseen!
Wittelsheimin EM-kilpailujen kisasivu
LaneMap Guide Wittelsheimin hallista (ratojen topografiamittaukset)
Historian 21. keilailun miesten EM-kilpailut järjestetään tänä vuonna piskuisessa, vain reilun 10 000 asukkaan Wittelsheimin kunnassa Ranskassa. Kisa-areenana toimii 36-ratainen Cristal Bowling, joka on viime vuosina tullut tunnetuksi European Bowling Tourilta (EBT) muun muassa hopeatasoisen Brunswick Openin järjestäjänä. Säpinää hallissa riittää, sillä tänä vuonna EM-kisojen jälkeen Brunswick Open järjestetään Cristal Bowlingissa syys-lokakuussa kuudetta kertaa ja palkintorahat ovat kasvaneet vuoden takaisesta sen verran, että EBT:llä kisa on varustettu jo Gold-statuksella. Eräänlaisina esikisoina EM-kisoille toimi kuitenkin International Seniors Bowling Tourin (ISBT) 10. osakilpailu, joka järjestettiin toukokuun lopulla samaisessa hallissa.
Keilailukulttuuri Ranskassa on siis ollut vahvaa jo hyvän tovin ja maailman keilailukartalle onkin ponnistanut muutamia tähtiä aina terävimpään kärkeen asti. Vuosien saatossa kansallishymni Marseljeesi on soitettu miesten EM-kilpailujen palkintojenjakoseremonioissa mestaruuden kunniaksi kolme kertaa, hopeaa on tullut kuudesti ja pronssisia mitaleja 12 kappaletta. Edellisissä EM-kilpailuissa Talissa Ranskan nuoret tähdet Maxime Dubois ja Gaëtan Mouveroux saavuttivat parikilpailun pronssia. Mutta edellisestä ranskalaisten voittamasta mestaruudesta on ehtinyt kulua jo liki puoli vuosisataa. 46 vuotta sitten vuonna 1977 järjestetyissä Talin EM-kisoissa ranskalaiset onnistuivat voittamaan kullat sekä 5-miehisjoukkuekilpailusta että Bernard Bujolin johdolla mastersista. Keilailun maailmanmestaruuksia Ranskalle on suotu toistaiseksi yksi, Patrik Rollandin henkilökohtainen kulta vuonna 1987.
Ranskan viime vuosien vaisuhkoa arvokilpailumenestystä aikuisten tasolla voinee selittää se, että nyt järjestettävät miesten EM-kilpailut ovat ensimmäiset Ranskassa pelatut yleiset arvokilpailut sitten vuoden 1962 ja kautta aikain ensimmäisten EM-kilpailujen. Ranskassa on käyty kyllä arvokilpailuja junioritasolla vuosina 2010 (U18-EM) sekä toistaiseksi ainoat järjestetyt junioreiden MM-kilpailut vuonna 2019. Näillä kerroilla kisapaikkana on toiminut Marseillen kupeessa sijaitseva 12-ratainen Saint-Maximin keilahalli. Wittelsheimiin siirryttiin vuonna 2022, jolloin Ranskassa pelattiin jälleen junioreiden EM-kilpailut.
Vaikka junnukisatkaan ranskalaisten kotikentällä eivät ole kartuttaneet mieskeilaajiensa mitalitiliä, voi silti nyt, 61 vuoden tauon jälkeen, ranskalaisilla olla mahdollisuus niittää menestystä myös kotimaaperällään. Viime vuosien EM-kilpailuissa ranskalaismiehet ovat nostaneet tasoaan ja yltäneet useampaankin otteeseen himmeämpien mitalien syrjään. Kun valmistautuminen kotikisoja varten on ranskalaisten mukaan ollut hyvää luokkaa, voisi eräänlaisena lisätärppinä ollakin, joko vihdoin ranskalaisia nähtäisiin korkeimmalla korokkeella.
Suomen joukkueen asetelmat Ranskan kisoihin
Suomen joukkue: Jarno Lahti (vas.), Juhani Tonteri, Joonas Jähi, Jarmo Ahokas, Tomas Käyhkö, Santtu Tahvanainen ja Niko Oksanen
Suomi lähettää Ranskaan monipuolisen joukkueen, josta löytyy jo maailmallakin tunnettuja supertähtiä, ensikertalaisia kuin rutiinimenestyjiäkin. Edellisistä EM-kotikilpailuista joukkueella on puolustettavanaan peräti kahdeksan mitalia. Viimevuotinen menestys Talissa, suomalaisen keilailun kotinäyttämöllä oli monille varmasti yllätys laajuudellaan. Vaikka tänä vuonnakin joukkue on täynnä menestyspotentiaalia, ovat kuitenkin huippusijat entistä tiukemmassa, kun reissataan Keski-Eurooppaan ja pois kotikentältä.
Suomen joukkue Wittelsheimin EM-kilpailuihin:
Tamperelaiselle Jarno Lahdelle Ranskan EM-kilpailut ovat ensimmäiset aikuisten arvokilpailut urallaan. Siitä huolimatta Lahti on kiertänyt menestyksekkäästi kisoja niin Suomessa kuin Euroopassakin EBT:lla. Vuosi sitten Lahti kävi kokeilemassa siipiään Tomas Käyhkön ja Santtu Tahvanaisen kanssa PBA:n ammattilaiskiertueella Yhdysvalloissa pelaten neljä stoppia. Plakkarissaan Jarnolla on jo kaksi nuorten Suomen mestaruutta vuosilta 2018 ja 2021, joidenka rinnalle Lahti lähtee hakemaan nyt kansainvälistä menestystä. Miesten SM-kilpailuista saavutuksena tuli tänä vuonna 9. sija.
“Hyvillä mielin lähden tietenkin kisoihin. Pientä jännitystä on, mutta eiköhän se kuulukin ekoihin kisoihin. Tavoitteena on päästä kotiin ainakin yhden mitalin kanssa – toivotaan, että kirkkaimman”, Jarno kertoo tunnelmistaan kisojen kynnyksellä.
Jarno Lahdelle Wittelsheimin EM-kilpailut ovat ensimmäiset aikuisten arvokilpailut urallaan. Kuva: Henri Havusela / SKL
Niko Oksanen on lukeutunut jo puolenkymmentä vuotta suomalaiseen keilailueliittiin. Aikuisten tasolla kouvolalainen Oksanen löi kunnolla läpi vuonna 2017 voittamalla miesten Suomen mestaruuden vasta 18-vuotiaana. Junioreiden ja nuorten arvokilpailumitalien lisäksi kokemusta on Nikolle kertynyt runsaasti myös aikuisten kisoista; edellisistä Talin EM-kilpailuista tuli kolme pronssia, joista yksi oli henkilökohtainen ja vuoden 2019 kilpailuista parihopea Tomas Käyhkön kanssa.
“Hyvillä fiiliksillä kisoihin. Valmistautuminen on sujunut ihan kivasti. Tavoitteena on voittaa EM-kultaa joukkueena ja kirkastaa myös viime vuoden henkilökohtainen pronssimitali. Jokaisessa osiossa on mahdollisuus kultaiseen mitaliin, eikä muuta lähdetä tavoittelemaankaan”, Niko toteaa.
“Aina on kunnia pitää Suomen paitaa yllä arvokisoissa, joten täytyy muistaa myös nauttia siitä pelien aikana!”, Oksanen lisää.
Niko Oksaselle on kertynyt jo reilusti arvokisamenestystä. Wittelsheimistä hän lähtee hakemaan EM-kultaa sekä henkilökohtaista mitalia.
Tomas Käyhkö ei varmasti pahemmin esittelyjä kaipaa. Toukokuun lopulla Käyhkö voitti Amerikan menestyksensä jatkoksi kolmannen peräkkäisen Suomen mestaruuden ja lähtee nyt jahtaamaan mitalisijoja Euroopan kentiltä. Käyhköltä löytyy vyöltään Dohan MM-kisoista henkilökohtainen hopea, Talista henkilökohtainen EM-hopea sekä neljä pronssia, Unterföhringistäkin EM-hopeaa 2019, muttei vielä kultaa:
“Mestaruutta lähdetään kovasti tavoittelemaan”, Käyhkö päättää. “Edellisistä EM-kilpailuista jäi siltä osin nälkää ja nyt jenkkikiertueella olen päässyt pelaamaan paljon isoja pelejä vaikeissa olosuhteissa, joten siitä on varmasti hyötyä, vaikka radat muuttuvatkin eri tavalla”.
Myös Wittelsheimin halli on Käyhkölle tuttu. Hän oli vuosi sitten pelatussa 5th Brunswick Openissa lopputuloksissa neljäs.
“Kiva, että on tuttu halli. Kisat meni siellä ihan hyvin viimeksi, niin ei varmaan ihan huono halli ole itselle. Mutta saa nähdä miten siltä osin menee”, Käyhkö pohtii.
Tomas Käyhkö säväytti talven ja kevään aikana ammattilaiskiertue PBA:ssa. Nyt EM-kisoissa on haussa kultamitali. Kuva: Tom Shaw / IBF
Santtu Tahvanainen teki pari vuotta sitten väkevän paluun keilaradoille ja keräsi heti tuolloin liki kaikista tärkeimmistä kansallisista kilpailusta menestystä nostaen itsensä koko keilailuväen huulille. Maailmanluokan menestykseen Santtu ylsi viime kaudella oltuaan ensimmäistä kertaa mukana PBA-kiertueella. Kauteen mahtuivatkin 300:n pisteen sarja, toinen sija PBA Colorado Springs Openista, valinta PBA Leagueen lajilegendojen Norm Duken ja Tommy Jonesin rinnalle… Sensaatiomainen lista voisi jatkua pidemmällekin ja sen summana Santtu Tahvanainen nimitettiin PBA:n Rookie of The Year -palkinnon voittajaksi neljäntenä ”ulkomaalaisena” pelaajana koko kiertueen historiassa.
Nyt toisen menestyksekkään PBA-kauden jälkeen odottavat Tahvanaisen ensimmäiset aikuisten arvokilpailut. Suomi-paidasta Santulla on jo kokemusta vuoden 2016 nuorten MM-kilpailuista, jolloin paras sijoitus oli parikilpailun 8. sija yhdessä Niko Oksasen kanssa.
”Kyllähän EM-kilpailuja odottaa, kun pääsen näkemään, kuinka siellä pärjään! Vaikka kyseessä ovat ensimmäiset aikuisten arvokilpailuni, en silti kauheasti ole osannut jännittää. Tuntuu, että jännittäminen on ehkä enemmän jäänyt PBA:n TV-peleihin odottelemaan, kunnes sinne pääsee takaisin”, Santtu viestii kisojen kynnyksellä.
Santtu Tahvanainen menestyi toisella PBA-kaudellaankin hienosti. Kesäkuussa hän pukee Suomi-paidan ylleen tauon jälkeen ja ensimmäistä kertaa aikuisten tasolla. Kuva: Marianne Nyman / Yle
Juhani Tonteri tekee Ranskan EM-kilpailuissa paluun maajoukkueeseen muutaman vuoden tauon jälkeen. Debyyttinsä EM-kilpailuissa Tonteri teki jo 14 vuotta sitten – vuonna 2009 – ja on sittemmin saalistanut jo kasan mitaleita aina kirkkaimpia mitaleja myöten. Suomi on nimittäin EM-kilpailuissa voittanut aina joukkuekultaa, kun Tonteri on ollut kisoissa mukana.
“2017 Dohan MM-kilpailuissa oli edellisen kerran maajoukkuepaita päällä ja nyt edessä ovat 13. arvokisat. Kausi on mennyt tosi hyvin ja on ollut jälleen aikaa panostaa lajiin enemmän. Edellisistä EM-kisoista jäi jonkin verran hampaankoloon ja sieltä riittää motivaatiota myös näihin kisoihin. Kahta mitalia lähden hakemaan, joista toinen saisi olla henkilökohtainen kulta”, Juhani kertoo ja avaa hieman kuulumisiaan.
“Nykyään Euroopassa pelataan kuitenkin paljon uretaaneilla ja se ei ehkä ole itselleni se luontevin tapa pelata. Kun on hyvässä kunnossa, niin odotukset ovat siltä osin vähän kaksijakoiset. Tarkoitus on kuitenkin toimia myös joukkueessa sen mukaan, että auttaisin joukkuekavereita saamaan itsestään mahdollisimman paljon irti”, Tonteri päättää.
Juhani Tonteri tekee paluun maajoukkueeseen muutaman vuoden tauon jälkeen. Kuva: Henri Havusela / SKL
Joonas Jähi lähtee Ranskan EM-kilpailuihin puolustavana masters-voittajana. Talin EM-kilpailuissa hän onnistui kullallaan katkaisemaan ruotsalaisten kolmen mestaruuden putken, vaikka ruotsalaisten yritys jatkaa mitaliputkeaan olikin kova. Finaalissa Jähiä vastaan pelasi nimittäin vuosien 2015 ja 2016 mestari Martin Larsen, joka joutui kuitenkin taipumaan selvästi sarjavoitoin 2-0.
Vaan ei ole vuoden 2023 kisojen masterskulta Joonaksen ensimmäinen eikä ainut mitali keilailun saralla. Jähi on lukeutunut suomalaisen keilailun kärkinimiin jo toistakymmentä vuotta ja saalistanut urallaan neljä muutakin EM-kultamitalia himmeämpien ohella. MM-kisoista on joukkuehopeaa vuodelta 2010, triopronssi 2017 sekä henkilökohtaisista MM-kisoista singlepronssi vuodelta 2016. Nimikin on esiintynyt valtakunnan medioissa – muutamia kertoja.
EM-kullan ansiosta Jähi sai tänä vuonna kutsun myös PBA-kiertueelle kansainvälisen menestyksen perusteella ja kävi pelaamassa läpi Cheetah-, Scorpion- sekä Shark-osakilpailut eli niin sanotun ”eläinkiertueen”. Näissä menestyminen ei ollut kovinkaan kummoista, mutta antoi kokemusta taskuun myös EM-kilpailuja ajatellen. Viimeksi Jähi on nähty PBA:n ammattilaiskiertueella vuonna 2015.
EM-kullankin jälkeen Jähi on elänyt keilailun osalta uutta kevättä, ja lähtee nyt innoissaan Ranskan kentille. Vankalla kokemuksella on tarkoitus pyrkiä auttamaan myös muita.
”Hyvillä mielin lähden kisoihin! Kunto on oikein hyvä ja voittoa tietysti tavoitellaan joka saralla”, Joonas kertoo.
Joonas Jähi lähtee EM-kisoihin puolustavana masters-kultamitalistina. Valmistautuminen ei ole sujunut täysin optimaalisesti, mutta kokemusta tiukoista paikoista löytyy roppakaupalla. Kuva: Henri Havusela / SKL
Valmennus:
Jarmo Ahokkaan johdolla miesten EM-joukkue lähtee nälkäisenä kohti arvokilpailuja. Ahokas pestattiin maajoukkueiden päävalmentajaksi vuonna 2018. Tämän jälkeen maajoukkueiden toiminta on kauttaaltaan mennyt ammattimaisemmaksi ja muun muassa leirityspäiviä on lisätty. Näitä kisoja varten joukkue on kuitenkin valmistautunut kisoihin hieman eri tavoin kuin ennen: yhteisiä leiripäiviä on vähemmän, kun osa porukasta on kiertänyt koko kevään PBA-kiertuetta ja terveyshuoliakin on ollut.
“Oma tavoitteeni valmentajana on joukkuekultamitali. Kisoihin lähdettäessä Suomi taistelee mitaleista joka osiossa ja 3-4 mitalia olisi hieno juttu. Mitenkään erikseen tavoitteita ei kuitenkaan ole asetettu”, Ahokas viestittää joukkueen tavoitteista.
“Omasta mielestäni Suomen joukkue on tällä hetkellä hyviä yksilöitä täynnä – toivottavasti saamme myös joukkueena mitattua itsestämme parhaan irti kisoissa. Viimeistelemme vielä ryhmänä Talissa kisakuntoa ja käymme pallovalintoja läpi. Kisapaikalla Suomen joukkue tekee vielä yhden epävirallisen harjoituksen yhdessä, joten aikataulussa ollaan!”, Jarmo toteaa.
Päävalmentaja Jarmo Ahokas lähtee EM-kisoihin luottavaisin mielin. Kuva: SKL Arkisto
Kisoista kaikki irti! 4+1 tärppiä – tarkastele näitä asioita kotikatsomosta!
1. Heja Sverige! Kuinka ylivoimainen Ruotsin joukkue on?
Ruotsi on kiistatta kisojen suurin ennakkosuosikki. Ruotsalaiset ovat nousseet jopa maailman mittapuulla ylimmäksi hallitsijaksi, kun joukkue rohmusi edellisissä MM-kilpailuissa Dohassa vuonna 2021 eniten mitaleja miehet ja naiset mukaan lukien. Vuosi sitten Talin EM-kilpailuissa ruotsalaiset saalistivat mitalin jokaisesta osiosta ja veivät – vähemmän yllättäen – myös näiden kisojen mitaliherruuden. Mestaruuksia tuli kolmin kappalein, hopealle jäätiin kahdesti ja pronssille kolmesti.
Nyt tulevat arvokilpailut saavat ruotsalaisten silmissä ehkä aiempaa suuremman painoarvon, jos mahdollista. Ruotsi ilmoitti kisojen alla, ettei se osallistu lokakuussa tuleviin Kuwaitin MM-kilpailuihin Kansainvälisen Keilailuliiton (IBF) sekä kisojen epävarmuustekijöiden summana.
Ranskaan miehistö kuitenkin lähtee. Ruotsi laittaa viivalle lähes saman joukkueen kuin vuosi sitten Helsingissä: Jesper Svensson, Martin Larsen, Pontus Andersson, Markus Jansson, James Blomgren ja Mattias Wetterberg. Joukkueeseen ei tällä kertaa mahtunut nuori, 22-vuotias William Svensson, joka on ehtinyt urallaan voittaa lukuisten nuorten ja junioreiden arvokisamitalien lisäksi myös miesten EM-kilpailuista masters-kullan vuonna 2019. Talin EM-kisoista Svensson palasi kotiin mitalien kera – kuten kaikki muutkin ruotsalaiset – joissa kirkkain saavutus oli trio-kilpailun hopea Anderssonin ja Janssonin kanssa. Svenssonin paikan sai nyt 34-vuotias Wetterberg, jolla on jo aiempaa arvokisamenestystä jo seitsemän mitalinkin verran. Päättyneellä PBA-kaudella ruotsalaisia nähtiin Amerikoissa liki kymmenkunta ja EM-miehistöstä Jesper Svensson, Larsen, Blomgren ja Andersson nauttivat kohtuullisen hyviä palkintosummia jokainen. Ulottuuko tämä hyvä vire kesäkuulle asti? Se nähdään Ranskassa.
Ruotsin James Blomgren voitti Dohan MM-kilpailuissa henkilökohtaisen maailmanmestaruuden Tomas Käyhkön nenän edestä. Talin EM-kisoista kotiintuomisina oli kulta ja kaksi pronssia. Kuva: Tom Shaw / IBF
2. Mihin yltävät Suomen PBA-tähdet?
Tomas Käyhkön ja Santtu Tahvanaiset kuluneen talven sekäkevään menestykset ammattilaiskiertue PBA:n areenoilla tavoittivat varmasti jokaisen lajiniilon uutisvirran. Heti ensitöikseen Tomas Käyhkö sijoittui helmikuussa major-tason US Open -kilpailussa kolmanneksi sekä vielä myöhemmin keväällä PBA Players Championshipissa niin ikään kolmanneksi. Väliin mahtui sen verran hyviä sijoituksia, että tourin kokonaispisteissä Käyhkön nimi löytyy sijalta 19.
Vielä korkeammalta, riviltä 15, löytyy kuitenkin Santtu Tahvanaisen nimi. Santun alkukausi PBA:ssa oli Tomaksesta poikkeavasti hieman vaisu. Kone käynnistyi toden teolla neljännessä Wichita Classic –kisassa, jossa Tahvanainen pääsi TV-peleihin ja sijoittui lopulta kolmanneksi. Koko PBA:n “eläinkiertueen” Santtu takoi sijoituksia kymmenen parhaan joukkoon ja viimeisteli kauttaan olemalla PBA:n World Championshipissa viides.
Kummankaan yläpuolelta ei kiertueen kokonaistuloslistalta löydy kuin kaksi eurooppalaista – Jesper Svensson sekä pitkän ammattilaisuran jo tehnyt Englannin Dominic Barrett. Barrettia ei kuitenkaan Ranskassa nähdä.
EM-kilpailuissa pelityyli on varsin erilainen kuin Yhdysvalloissa ja PBA:ssa. PBA:ssa muutokset ovat nopeampia, koska radoilla on enemmän rullaa ja sen myötä pelilinjat siirtyvät poikkeuksetta varsinkin oikeakätisillä paljolti vasemman rännin yli heittämiseksi. Kun EM-kilpailuihin osallistuvat osallistumisoikeutetuista maista liki kaikki, voi olla varma, että ratoja kulutetaan varsin erilaisilla suorituksilla kuin ammattilaiskiertueella. Lisäksi mukaan haastajiksi ilmoittautuu paljon sellaisia pelaajia, jotka eivät kykyjään kuluneella kaudella PBA:ssa ole esittäneet – varsinkaan koko kauden vertaa. Menestys Amerikan kentillä ei siis vielä itsessään takaa mitalihumua myös EM-kilpailuissa, mutta antaa vahvat lähtökohdat menestykselle.
3. Vasurit ja uretaanit – oikotiet onneen?
Tämän päivän keilailun kaksi polttavaa puheenaihetta ovat kiistatta vasen- ja oikeakätisten mahdollisuudet kilpailla toisiaan vastaan tasavertaisesti sekä nuo trendikkäät uretaanipallot.
Vasenkätisten saama – ainakin teoreettinen – hyöty tuntuu kasvavan kaiken aikaa. Kun valtaosa pelaajista on kuitenkin muun väestönkin ohella oikeakätisiä, kuluvat keilaradat enemmän oikealta puolelta. Tämä aiheuttaa sen, että laminaatin ja pallon pinnan välille ei pyörinnästä aiheutuvaa kitkaa synny yhtä paljon oikealle puolelle kuin vasemmalle, ja pallojen liikkeet ovat aavistuksen loivempia. Samaan aikaan ja vielä voimakkaammin rataolosuhde kuluu oikealta puolelta enemmän öljyn poistuman muodossa ja pakottaa täten oikeakätiset liikkumaan lähtökohtaisesti enemmän vasemmalle saadakseen pallon liukumaan radan alkuosasta ja tuottaakseen sitä kautta keiloissa mahdollisimman paljon energiaa. Tässä syntyy jo omanlaisensa ristiriita, kun oikeakätisten pitäisi pystyä pelaamaan laajemmalla linjalla, mutta samaan aikaan kuluneet kentät rajoittavat pallon optimaalista liikettä. Vasenkätisille radat ovat yleensä paremmassa kunnossa jo lähtökohtaisesti, kuten myös pelin aikana, koska pelaajia ja radan kuluttajia on niin ikään vähemmän.
Kuitenkin EM-kilpailuissa tämä oikea- ja vasenkätisten vastakkainasettelu on hieman erilainen kuin vaikkapa joissakin toisissa arvoturnauksissa. Karsinnat henkilökohtaisessa ja parikilpailussa kestävät vain normaalit kuusi sarjaa, eivätkä pudotuspelitkään ole kuin yhden sarjan mittaiset. Toisin kuin vaikka ammattilaiskiertueella tai SM-kilpailuissa, ei siis pelata pitkiä round robineita tai pudotuspelikaavioita, jolloin radan kuluma säilyy huomattavasti inhimillisempänä. Poikkeuksen tekevät oikeastaan vain trio- ja joukkuekilpailut, joissa niissäkin pelit on jaettu kahteen kolmen sarjan blokkiin ratojen pelikunnon maksimoimiseksi.
Wittelsheimin hallissa pelatuissa vuoden 2022 junioreiden EM-kilpailuissa sekä 5th Brunswick Openissa ainakaan menestyjien lista ei vahvasti näytä sille, että vasureilla olisi ennakkoon vahvaa etulyöntiasemaa oikeakätisiä vastaan. Jos rataolosuhde, joka julkaistaan vasta myöhemmin, muuttaa kuitenkin tilannetta syystä tai toisesta, ei Suomella ole kuuden oikeakätisen pelaajan joukossa pullat enää kauhean vahvasti uunissa.
Puhtaasti uretaanirakenteiset pallot tekevät alati vahvempaa tulemista huippukeilailuun. Suomessakin nämä vanhan liiton palloista inspiroituneet uretaanit ovat olleet vahva ilmiö viime vuosina, muttei läheskään niin vahva kuin muualla Euroopassa. Esimerkiksi vuoden 2023 junioreiden EM-kilpailuissa käytännössä kaikki kirkkaimmat mitalit vietiin uretaanipalloja käyttäen.
Uretaanipallojen etu on siinä, että ne tekevät voimakkaallakin pyörinnällä kontrolloidun liikkeen ja antavat reaktiivipalloihin verrattuna enemmän anteeksi irrotuksen vaihtelua. Uretaanit tarttuvat rataan huomattavasti aiemmin kiinni ja varmistavat sitä kautta hyvän keilareaktion pienemmälläkin tulokulmalla patteriin. Nämä uretaanipallot eivät kuitenkaan reaktiivipallojen tapaan ime radanhoitoöljyä itseensä yhtä paljon, vaan kuljettavat sitä enemmän perälle. Tällöin radan loppupään kuivalla alueella voimakkaasti reagoivat reaktiivipallot eivät pääsekään tuottamaan enää yhtä paljon kitkaa ja niiden palloreaktio heikkenee sen myötä. Lopputulemana on, että uretaanipallot pakottavat voimakkaammin muitakin pelaajia pelaamaan uretaaneilla, jotta parempaa reaktiota jälleen löytyy.
Vaikka rataolosuhde on ennakkotiedolla noin 42 jalan kieppeillä, ei se pelkästään enää nykyään yhtä voimakkaasti sulje uretaanipalloja pois pelistä kuin vaikka viisi vuotta sitten. Toisin kuin ennen, nyky-uretaanit toimivat voimakkaalla pyörinnällä jopa paremmin, mitä enemmän öljyä radalla on. Aiemmin niitä nähtiin pääosin vain lyhyillä olosuhteilla ja kitkaisissa halleissa. Miten käy tänä vuonna?
4. Toistavatko haastajamaat temppunsa?
Perinteikkäiden ja menestysvarmojen keilailumaiden takaa on alkanut viime vuosina ponnahtaa entistä enemmän uusia haastajia. Tämä nähtiin viimeksikin Talin EM-kilpailuissa, kun muun muassa Italian kolmikko Walter Alessandro Santu, Nicola Pongolini ja Antonino Fiorentino voitti triokilpailun kultaa sekä yhdessä Pierpaolo De Filippin, Erik Davolion sekä Tomasso Radin kanssa joukkuekilpailun hopeaa. Joukkuekisassa voittoonei yltänyt Suomi, ei Ruotsi eikä liioin Englanti tai Tanskakaan, vaan Alankomaat. Kyseinen kultamitali oli Alankomaille sen historian ensimmäinen miesten puolella.
Ihmeitä koettiin myös edellisissä MM-kilpailuissa Dohassa, kun Liettuan kaksikko Laurynas Narušis ja Aidas Daniūnas onnistuivat voittamaan kultaa aavikolla ruotsalaisten Jesper Svenssonin ja Pontus Anderssonin nenien edestä. Talissa liettualaiset eivät onnistuneet venymään vastaavanlaisesti, vaan jäivät parikisassa sijalle 15. Myrskyvaroitus on kuitenkin jo annettu.
Laurynas Narušis ja Aidas Daniūnas tekivät jymypaukun Dohan MM-kisoissa voittamalla parikilpailun kultaa. Kuva: Tom Shaw / IBF
4+1 Anteeksi, mitkä kisat nämä olivatkaan?
Wittelsheimin EM-kilpailuissa nähdään edustusta myös päiväntasaajan toiselta puolen, kun Euroopan Keilailuliittoon kuuluva Etelä-Afrikka osallistuu niin ikään kisoihin. Eteläafrikkalaisia on nähty EM-kilpailuissa aiemminkin, sillä maalla on jopa yksi pronssimitali naisten joukkuekilpailusta vuodelta 1993. Miehissä eteläafrikkalaiset ovat olleet mukana viimeksi vuonna 2012 vaatimattomalla menestyksellä, mutta lähettävät nyt jälleen vuoden 2023 kisoihin täyden kuuden pelaajan joukkueen.
Kaiken kaikkiaan EM-kisoihin osallistuu tällä tietoa pelaajia 31 maasta. Vain Virosta ja Kyprokselta ei ole osallistujia. Keilaajia radalla nähdään 178 kappaletta, joka on reilut 30 pelaajaa enemmän kuin vuosi sitten Helsingissä.
Takuu on kuitenkin siitä, että näissäkin kilpailuissa kirjoitetaan uutta, hienoa keilailuhistoriaa! Seuraa tiedotusta jatkossakin Suomen Keilailuliiton kanavista ja pysyt kärryillä kisojen tärkeimmistä tapahtumista!
Teksti ja editointi: Simo Uosukainen