Jason Belmonte kirjoitti historiaa U.S. Openin loppupeleissä Nebraskan Lincolnissa. Hän voitti loppuottelussa ykkössijoitetun Anthony Simonsenin ja otti nimiinsä viimeiseen häneltä puuttuneen major-turnauksen.
Näin hänestä tuli historian toinen keilaaja, joka on voittanut kaikki viisi PBA:n majoria: PBA Tournament of Champions, PBA Players Championship, PBA World Championship, USBC Masters ja U.S. Open. Vastaavaan tekoon on pystynyt vain Mike Aulby viime vuosituhannella. 36-vuotias australialainen on nyt voittanut 23 PBA-titteliä, joista ennätykselliset 12 on majoreita.
Belmonte selvisi porraspeleihin kakkosena, mutta lähtökohdat eivät olleet hyvät. Aussi on ollut porraspeleissä kolmessa edellisessä turnauksessa ja aina on heti tullut turpaan ja tulokset ovat olleet huonoja. Nyt oli toisin.
Loppuottelussa Belmo kohtasi turnauksen ylivoimaisen ykkössijoitetun Anthony Simonsenin. Tämä oli voittanut 56 sarjan alkupelit yli 350 pisteen erolla Belmonteen ja voittanut parin molemmat kohtaamiset matkalla, joten jonkinlainen ennakkosuosikki hän oli. Nämä kaksikätiset kierrehirmut pelasivat finaalia todella ylhäältä, Simonsen jopa kuutosmerkistä. Belmonte otti komennon alkusarjassa tekemänsä neljän kaadon jonon avulla. Puolivälissä hänen johtonsa oli 24 pistettä. Loppua kohti tahti hiljeni, neljä paikkoa ennen viimeistä ruutua. Simonsen kavensi eroa toisella tuplallaan ja Belmonten lähtiessä heittämään kymppiruutua, hän johti ottelua 11 pisteellä. Siis 20 pistettä kymppiin antaisi voiton. Ensimmäinen heitto oli täydellinen ja kaato. Toinen oli kauhea kahva, pallo kaarsi jopa ykkösen vasemmalle poskelle. Pystyyn jäivät 3-6-9-10 keilat, tosi hankala kuvio. Tavallisista kuolevaisista poiketen Belmo lähti paikkoheittoon muovipallolla, laittoi sen aivan kohdalleen ja nosti kätensä ilmaan Super Slamin merkiksi. Ottelun loppupisteet olivat 226-201. Mestari tienasi 30 000 dollaria, kakkosen tyytyessä 15 000 taalaan.
– Tarvitsin ainakin kolme keilaa vähintään tasapelin varmistamiseen. Tiesin, että kaatopallolla paikkomahdollisuus olisi suurempi, mutta niin olisi myös kahden keilan klippi. Tilanteen tietäen päätin heittää paikon suoraan ja osua vahvana kolmoseen, enkä olisi voinut heittää paremmin, Belmo selvitti pallovalintaansa paikkoheittoon.
Porraspelien ensimmäisessä ottelussa kohtasivat Perry Crowell IV ja Chris Via. Amatööri Crowell oli raivannut tiensä loppupeleihin aivan pohjalta, sillä hän selvisi ensimmäisestä katkosta vasta uusinnan kautta Walter Ray Williams Jr:a vastaan. Aika vaatimaton on toistaiseksi myös Vian kolmivuotinen ammattilaisura. Crowell osoitti kykynsä voittamalla matsin 241-203.
Toiseen peliin tuli sitten mukaan kokemusta. Dick Allen on pyörinyt PBA-kiertueella jo 20 vuotta ja voittojakin on kertynyt seitsemän. Tämänvuotinen U.S. Open oli kuitenkin vasta hänen ensimmäinen major-finaalinsa. Allen keilasi puhtaan sarjan, paikkasi matkalla reiän ja teki sen päälle tuplan ja se riitti voittoon. Crowell jätti kaksi reikää paikkaamatta, eikä onnistunut tuplaamaan kuin kerran. Allen jatkoi kisaa 205-181 voitollaan.
Allen aloitti semifinaalin Belmontea vastaan tuplalla ja kun aussihirmua kiusasivat yksittäiset keilat, oli Allenin johto puolivälissä kuusi pistettä. Pian Belmo otti johdon omalla tuplallaan, johon Allen ei pystynyt vastaamaan. Ratkaisu tuli kasiruutuun Allenin paikkaamattoman 4-6-7-10 reiän myötä. Belmonte eteni loppuotteluun 215-187.
PBA-kiertue siirtyy nyt Indianapolisiin, jossa keilataan lomittain kaksi kilpailua, Indianapolis Open ja Mark Roth-Marshall Holman PBA Doubles Championship parikilpailu. Osku Palermaa osallistuu molempiin kilpailuihin, parikisassa hänen uusi kumppaninsa on Jacob Butturff.
USBC:n U.S. Openin tulossivuille
Pekka Korpi
Kuva: USBC/Greg Lillman