Suomen Keilailuliitto etsi helmikuun alussa puheenjohtajaa nuoriso- ja koulutusvaliokunnalle. Tehtävään nousee omien lastensa keilailuharrastuksen kautta lajista innostunut Teija Laukkanen.

Puheenjohtajan tehtäviin kuuluu koulutus- ja valmennustoiminnan organisointi ja järjestäminen, lapsille ja nuorille kohdennettujen Junnu Tourin ja Tulevaisuudenryhmän toiminnan pyörittäminen sekä olennaisena osana toimenpiteiden kehittäminen keilailun tuomiseksi houkuttelevaksi vaihtoehdoksi nuorison lajivalinnoissa. Nuorisontoiminta ja sen kehittäminen sisältyvät myös isolta osin SKL:n viisivuotisstrategiaan.

Kouvolassa asuva Teija Laukkanen päätyi keilailuun mukaan, kun hänen lapsensa alkoivat lajia harrastamaan. Tämän jälkeen innokkaasti lastensa harrastuksiin suhtautuva Laukkanen on toiminut Kouvolan Keilailuliitossa ohjaajana ja vetänyt muun muassa junioreiden ryhmän toimintaa. Lastensa kautta hän myös kuuli SKL:n hakevan puheenjohtajaa nuoriso- ja koulutusvaliokunnalle.

– Alun perin tyttäreni näki ilmoituksen, jossa tälle paikalle haetaan tekijää. Hän sanoi minulle, että tuossa olisi äiti sinulle homma, Laukkanen nauraa.

Asia kyti muutaman päivän ja tämän jälkeen Laukkanen oli yhteydessä SKL:n toiminnanjohtajaan Sami Järvilään.

– Oli mukava huomata, kuinka innoissaan hän oli minun halukkuudestani lähteä mukaan. Junioreiden toiminta omien lasten kautta on ajankohtaista ja sitä kautta olen nähnyt läheltä sen asian, että junioreita on radoilla, mutta he eivät lähde siitä pisteestä syvemmälle lajin pariin. Siihen pitäisi keksiä ratkaisuita ja saada juniorit lajin parissa eteenpäin ja kilpailemaan, Laukkanen pohtii.

Lasten harrastustoiminnassa mukana oleminen on aina ollut hänelle tärkeää. Tytär harrasti pienenä hiihtoa, ja siinäkin toiminnassa Laukkanen suoritti muun muassa ohjaajakoulutuksen ja veti useamman vuoden junioreille hiihtokoulua.

– Olen aina ollut vahvasti tukemassa omien lasten harrastustoimintaa. Sehän on tässä koko homman pointti, koska eihän lapset voi harrastaa ilman vanhempien apua ja tukea. Kuskaa, kannusta, kustanna ja kaikki muu siihen päälle.

Laukkanen toivoisi, että lapsia ja nuoria saataisiin keilailun pariin lisää innostavien asioiden kautta.

– Vaikka kaikissa lajeissa tähdätään kilpailemiseen, se ei voi olla se, mitä lähdetään lapsille ja nuorille myymään, vaan se innostus lajia kohtaan pitää saada toista kautta. Tärkeä asia olisi saada juniorit rekisteröitymään keilaajiksi, koska se on ensimmäinen porras saada se nuori vahvasti sisälle lajin pariin ja sitoutumaan toimintaan. Nämä kaikki asiat ovat yhdessä mietittäviä asioita, Laukkanen linjaa.

Lisäksi Laukkanen toivoo, että tulevaisuudessa nuorille saataisiin enemmän tietoa keilailusta.

– Kun oma tyttäreni aloitti keilailun, hänen piti kaivaa asiat itse esille, että miten hän esimerkiksi voisi päästä mukaan Tulevaisuuden ryhmään. Kukaan ei ollut hänelle sitä kertomassa, niin juuri tämän kaltainen tieto meidän pitää saada vietyä juniorikeilaajille paremmin. Lisäksi, jos et pääse Tulevaisuuden ryhmästä mukaan maajoukkuetoimintaan, olet tällä hetkellä aikalailla tyhjänpäällä. Siihen taitekohtaan pitäisi keksiä jotain, koska siellä on huippukeilaajia, vaikka he eivät olisikaan maajoukkuetoiminnassa mukana, hän sanoo.

Isommassa mittakaavassa Laukkanen haluaa edistää lasten ja nuorten harrastamista.

– Olisi hyvä, että lapsella olisi edes yksi liikuntaharrastus mukana elämässä. Se on erittäin tärkeä asia ihan pelkästään terveydellisistä syistä. Nuorten kuntotaso on laskenut kaiken aikaa, kun katsotaan esimeriksi armeijan kuntotestien tuloksia. Nuoret eivät harrasta tarpeeksi liikuntaa ja heille pitäisi saada enemmän fyysistä rasitusta, mikä on yhteiskunnallisestikin tärkeää.

Iso asia Laukkasen lähtemisessä mukaan puheenjohtajaksi on se, että hän muuttaa kesällä lastensa kanssa Kuortaneelle, jossa nuoret keilaajat viettävät paljon aikaa.

– Tytär aloittaa urheilulukion ja poika starttaa sitten kasiluokan urheiluluokalla. Siitäkin syystä tähän hommaan lähteminen tuntui hyvältä, kun olen valmiiksi paikassa, jossa nuoria keilaajia on paljon ja Piritta Maja on samassa paikassa hommissa. Innolla olemme kaikki muuttamassa, Laukkanen kertoo.

Laukkanen keilaa myös itse ja hänellä on aikuiselle naiskelaajalle harvinainen tyyli tehdä kaatoja.

– Olen kahdella kädellä keilaava nainen. Neljä kuukautta sitten hermostuin peukalon turpoamiseen ja ongelmiin. Sanoin pojalle, että nyt mennään hallille ja minä koitan keilata sinun palloilla. Tulostaso ei ole vielä huima, mutta kyllä se siitä. Laukkanen nauraa.

Teksti: Henri Havusela 

Kuva: Teija Laukkasen arkisto