Miesten Euroopan mestaruuksista mitellään Ranskan Wittelsheimissa 7.-18.6.2023. Järjestyksessään mitaleita jaetaan EM-tasolla nyt 21. kerran. Minkälaisin odotuksin ja taustoin kilpailuihin lähdetään? Tästä uutisesta löydät kaiken tarvittavan kilpailujen seuraamiseen!
Wittelsheimin EM-kilpailujen kisasivu
LaneMap Guide Wittelsheimin hallista (ratojen topografiamittaukset)
Historian 21. keilailun miesten EM-kilpailut järjestetään tänä vuonna piskuisessa, vain reilun 10 000 asukkaan Wittelsheimin kunnassa Ranskassa. Kisa-areenana toimii 36-ratainen Cristal Bowling, joka on viime vuosina tullut tunnetuksi European Bowling Tourilta (EBT) muun muassa hopeatasoisen Brunswick Openin järjestäjänä. Säpinää hallissa riittää, sillä tänä vuonna EM-kisojen jälkeen Brunswick Open järjestetään Cristal Bowlingissa syys-lokakuussa kuudetta kertaa ja palkintorahat ovat kasvaneet vuoden takaisesta sen verran, että EBT:llä kisa on varustettu jo Gold-statuksella. Eräänlaisina esikisoina EM-kisoille toimi kuitenkin International Seniors Bowling Tourin (ISBT) 10. osakilpailu, joka järjestettiin toukokuun lopulla samaisessa hallissa.
Keilailukulttuuri Ranskassa on siis ollut vahvaa jo hyvän tovin ja maailman keilailukartalle onkin ponnistanut muutamia tähtiä aina terävimpään kärkeen asti. Vuosien saatossa kansallishymni Marseljeesi on soitettu miesten EM-kilpailujen palkintojenjakoseremonioissa mestaruuden kunniaksi kolme kertaa, hopeaa on tullut kuudesti ja pronssisia mitaleja 12 kappaletta. Edellisissä EM-kilpailuissa Talissa Ranskan nuoret tähdet Maxime Dubois ja Gaëtan Mouveroux saavuttivat parikilpailun pronssia. Mutta edellisestä ranskalaisten voittamasta mestaruudesta on ehtinyt kulua jo liki puoli vuosisataa. 46 vuotta sitten vuonna 1977 järjestetyissä Talin EM-kisoissa ranskalaiset onnistuivat voittamaan kullat sekä 5-miehisjoukkuekilpailusta että Bernard Bujolin johdolla mastersista. Keilailun maailmanmestaruuksia Ranskalle on suotu toistaiseksi yksi, Patrik Rollandin henkilökohtainen kulta vuonna 1987.
Ranskan viime vuosien vaisuhkoa arvokilpailumenestystä aikuisten tasolla voinee selittää se, että nyt järjestettävät miesten EM-kilpailut ovat ensimmäiset Ranskassa pelatut yleiset arvokilpailut sitten vuoden 1962 ja kautta aikain ensimmäisten EM-kilpailujen. Ranskassa on käyty kyllä arvokilpailuja junioritasolla vuosina 2010 (U18-EM) sekä toistaiseksi ainoat järjestetyt junioreiden MM-kilpailut vuonna 2019. Näillä kerroilla kisapaikkana on toiminut Marseillen kupeessa sijaitseva 12-ratainen Saint-Maximin keilahalli. Wittelsheimiin siirryttiin vuonna 2022, jolloin Ranskassa pelattiin jälleen junioreiden EM-kilpailut.
Vaikka junnukisatkaan ranskalaisten kotikentällä eivät ole kartuttaneet mieskeilaajiensa mitalitiliä, voi silti nyt, 61 vuoden tauon jälkeen, ranskalaisilla olla mahdollisuus niittää menestystä myös kotimaaperällään. Viime vuosien EM-kilpailuissa ranskalaismiehet ovat nostaneet tasoaan ja yltäneet useampaankin otteeseen himmeämpien mitalien syrjään. Kun valmistautuminen kotikisoja varten on ranskalaisten mukaan ollut hyvää luokkaa, voisi eräänlaisena lisätärppinä ollakin, joko vihdoin ranskalaisia nähtäisiin korkeimmalla korokkeella.
Suomen joukkueen asetelmat Ranskan kisoihin
Suomi lähettää Ranskaan monipuolisen joukkueen, josta löytyy jo maailmallakin tunnettuja supertähtiä, ensikertalaisia kuin rutiinimenestyjiäkin. Edellisistä EM-kotikilpailuista joukkueella on puolustettavanaan peräti kahdeksan mitalia. Viimevuotinen menestys Talissa, suomalaisen keilailun kotinäyttämöllä oli monille varmasti yllätys laajuudellaan. Vaikka tänä vuonnakin joukkue on täynnä menestyspotentiaalia, ovat kuitenkin huippusijat entistä tiukemmassa, kun reissataan Keski-Eurooppaan ja pois kotikentältä.
Suomen joukkue Wittelsheimin EM-kilpailuihin:
Valmennus:
Kisoista kaikki irti! 4+1 tärppiä – tarkastele näitä asioita kotikatsomosta!
1. Heja Sverige! Kuinka ylivoimainen Ruotsin joukkue on?
Ruotsi on kiistatta kisojen suurin ennakkosuosikki. Ruotsalaiset ovat nousseet jopa maailman mittapuulla ylimmäksi hallitsijaksi, kun joukkue rohmusi edellisissä MM-kilpailuissa Dohassa vuonna 2021 eniten mitaleja miehet ja naiset mukaan lukien. Vuosi sitten Talin EM-kilpailuissa ruotsalaiset saalistivat mitalin jokaisesta osiosta ja veivät – vähemmän yllättäen – myös näiden kisojen mitaliherruuden. Mestaruuksia tuli kolmin kappalein, hopealle jäätiin kahdesti ja pronssille kolmesti.
Nyt tulevat arvokilpailut saavat ruotsalaisten silmissä ehkä aiempaa suuremman painoarvon, jos mahdollista. Ruotsi ilmoitti kisojen alla, ettei se osallistu lokakuussa tuleviin Kuwaitin MM-kilpailuihin Kansainvälisen Keilailuliiton (IBF) sekä kisojen epävarmuustekijöiden summana.
Ranskaan miehistö kuitenkin lähtee. Ruotsi laittaa viivalle lähes saman joukkueen kuin vuosi sitten Helsingissä: Jesper Svensson, Martin Larsen, Pontus Andersson, Markus Jansson, James Blomgren ja Mattias Wetterberg. Joukkueeseen ei tällä kertaa mahtunut nuori, 22-vuotias William Svensson, joka on ehtinyt urallaan voittaa lukuisten nuorten ja junioreiden arvokisamitalien lisäksi myös miesten EM-kilpailuista masters-kullan vuonna 2019. Talin EM-kisoista Svensson palasi kotiin mitalien kera – kuten kaikki muutkin ruotsalaiset – joissa kirkkain saavutus oli trio-kilpailun hopea Anderssonin ja Janssonin kanssa. Svenssonin paikan sai nyt 34-vuotias Wetterberg, jolla on jo aiempaa arvokisamenestystä jo seitsemän mitalinkin verran. Päättyneellä PBA-kaudella ruotsalaisia nähtiin Amerikoissa liki kymmenkunta ja EM-miehistöstä Jesper Svensson, Larsen, Blomgren ja Andersson nauttivat kohtuullisen hyviä palkintosummia jokainen. Ulottuuko tämä hyvä vire kesäkuulle asti? Se nähdään Ranskassa.
2. Mihin yltävät Suomen PBA-tähdet?
Tomas Käyhkön ja Santtu Tahvanaiset kuluneen talven sekäkevään menestykset ammattilaiskiertue PBA:n areenoilla tavoittivat varmasti jokaisen lajiniilon uutisvirran. Heti ensitöikseen Tomas Käyhkö sijoittui helmikuussa major-tason US Open -kilpailussa kolmanneksi sekä vielä myöhemmin keväällä PBA Players Championshipissa niin ikään kolmanneksi. Väliin mahtui sen verran hyviä sijoituksia, että tourin kokonaispisteissä Käyhkön nimi löytyy sijalta 19.
Vielä korkeammalta, riviltä 15, löytyy kuitenkin Santtu Tahvanaisen nimi. Santun alkukausi PBA:ssa oli Tomaksesta poikkeavasti hieman vaisu. Kone käynnistyi toden teolla neljännessä Wichita Classic –kisassa, jossa Tahvanainen pääsi TV-peleihin ja sijoittui lopulta kolmanneksi. Koko PBA:n “eläinkiertueen” Santtu takoi sijoituksia kymmenen parhaan joukkoon ja viimeisteli kauttaan olemalla PBA:n World Championshipissa viides.
Kummankaan yläpuolelta ei kiertueen kokonaistuloslistalta löydy kuin kaksi eurooppalaista – Jesper Svensson sekä pitkän ammattilaisuran jo tehnyt Englannin Dominic Barrett. Barrettia ei kuitenkaan Ranskassa nähdä.
EM-kilpailuissa pelityyli on varsin erilainen kuin Yhdysvalloissa ja PBA:ssa. PBA:ssa muutokset ovat nopeampia, koska radoilla on enemmän rullaa ja sen myötä pelilinjat siirtyvät poikkeuksetta varsinkin oikeakätisillä paljolti vasemman rännin yli heittämiseksi. Kun EM-kilpailuihin osallistuvat osallistumisoikeutetuista maista liki kaikki, voi olla varma, että ratoja kulutetaan varsin erilaisilla suorituksilla kuin ammattilaiskiertueella. Lisäksi mukaan haastajiksi ilmoittautuu paljon sellaisia pelaajia, jotka eivät kykyjään kuluneella kaudella PBA:ssa ole esittäneet – varsinkaan koko kauden vertaa. Menestys Amerikan kentillä ei siis vielä itsessään takaa mitalihumua myös EM-kilpailuissa, mutta antaa vahvat lähtökohdat menestykselle.
3. Vasurit ja uretaanit – oikotiet onneen?
Tämän päivän keilailun kaksi polttavaa puheenaihetta ovat kiistatta vasen- ja oikeakätisten mahdollisuudet kilpailla toisiaan vastaan tasavertaisesti sekä nuo trendikkäät uretaanipallot.
Vasenkätisten saama – ainakin teoreettinen – hyöty tuntuu kasvavan kaiken aikaa. Kun valtaosa pelaajista on kuitenkin muun väestönkin ohella oikeakätisiä, kuluvat keilaradat enemmän oikealta puolelta. Tämä aiheuttaa sen, että laminaatin ja pallon pinnan välille ei pyörinnästä aiheutuvaa kitkaa synny yhtä paljon oikealle puolelle kuin vasemmalle, ja pallojen liikkeet ovat aavistuksen loivempia. Samaan aikaan ja vielä voimakkaammin rataolosuhde kuluu oikealta puolelta enemmän öljyn poistuman muodossa ja pakottaa täten oikeakätiset liikkumaan lähtökohtaisesti enemmän vasemmalle saadakseen pallon liukumaan radan alkuosasta ja tuottaakseen sitä kautta keiloissa mahdollisimman paljon energiaa. Tässä syntyy jo omanlaisensa ristiriita, kun oikeakätisten pitäisi pystyä pelaamaan laajemmalla linjalla, mutta samaan aikaan kuluneet kentät rajoittavat pallon optimaalista liikettä. Vasenkätisille radat ovat yleensä paremmassa kunnossa jo lähtökohtaisesti, kuten myös pelin aikana, koska pelaajia ja radan kuluttajia on niin ikään vähemmän.
Kuitenkin EM-kilpailuissa tämä oikea- ja vasenkätisten vastakkainasettelu on hieman erilainen kuin vaikkapa joissakin toisissa arvoturnauksissa. Karsinnat henkilökohtaisessa ja parikilpailussa kestävät vain normaalit kuusi sarjaa, eivätkä pudotuspelitkään ole kuin yhden sarjan mittaiset. Toisin kuin vaikka ammattilaiskiertueella tai SM-kilpailuissa, ei siis pelata pitkiä round robineita tai pudotuspelikaavioita, jolloin radan kuluma säilyy huomattavasti inhimillisempänä. Poikkeuksen tekevät oikeastaan vain trio- ja joukkuekilpailut, joissa niissäkin pelit on jaettu kahteen kolmen sarjan blokkiin ratojen pelikunnon maksimoimiseksi.
Wittelsheimin hallissa pelatuissa vuoden 2022 junioreiden EM-kilpailuissa sekä 5th Brunswick Openissa ainakaan menestyjien lista ei vahvasti näytä sille, että vasureilla olisi ennakkoon vahvaa etulyöntiasemaa oikeakätisiä vastaan. Jos rataolosuhde, joka julkaistaan vasta myöhemmin, muuttaa kuitenkin tilannetta syystä tai toisesta, ei Suomella ole kuuden oikeakätisen pelaajan joukossa pullat enää kauhean vahvasti uunissa.
Puhtaasti uretaanirakenteiset pallot tekevät alati vahvempaa tulemista huippukeilailuun. Suomessakin nämä vanhan liiton palloista inspiroituneet uretaanit ovat olleet vahva ilmiö viime vuosina, muttei läheskään niin vahva kuin muualla Euroopassa. Esimerkiksi vuoden 2023 junioreiden EM-kilpailuissa käytännössä kaikki kirkkaimmat mitalit vietiin uretaanipalloja käyttäen.
Uretaanipallojen etu on siinä, että ne tekevät voimakkaallakin pyörinnällä kontrolloidun liikkeen ja antavat reaktiivipalloihin verrattuna enemmän anteeksi irrotuksen vaihtelua. Uretaanit tarttuvat rataan huomattavasti aiemmin kiinni ja varmistavat sitä kautta hyvän keilareaktion pienemmälläkin tulokulmalla patteriin. Nämä uretaanipallot eivät kuitenkaan reaktiivipallojen tapaan ime radanhoitoöljyä itseensä yhtä paljon, vaan kuljettavat sitä enemmän perälle. Tällöin radan loppupään kuivalla alueella voimakkaasti reagoivat reaktiivipallot eivät pääsekään tuottamaan enää yhtä paljon kitkaa ja niiden palloreaktio heikkenee sen myötä. Lopputulemana on, että uretaanipallot pakottavat voimakkaammin muitakin pelaajia pelaamaan uretaaneilla, jotta parempaa reaktiota jälleen löytyy.
Vaikka rataolosuhde on ennakkotiedolla noin 42 jalan kieppeillä, ei se pelkästään enää nykyään yhtä voimakkaasti sulje uretaanipalloja pois pelistä kuin vaikka viisi vuotta sitten. Toisin kuin ennen, nyky-uretaanit toimivat voimakkaalla pyörinnällä jopa paremmin, mitä enemmän öljyä radalla on. Aiemmin niitä nähtiin pääosin vain lyhyillä olosuhteilla ja kitkaisissa halleissa. Miten käy tänä vuonna?
4. Toistavatko haastajamaat temppunsa?
Perinteikkäiden ja menestysvarmojen keilailumaiden takaa on alkanut viime vuosina ponnahtaa entistä enemmän uusia haastajia. Tämä nähtiin viimeksikin Talin EM-kilpailuissa, kun muun muassa Italian kolmikko Walter Alessandro Santu, Nicola Pongolini ja Antonino Fiorentino voitti triokilpailun kultaa sekä yhdessä Pierpaolo De Filippin, Erik Davolion sekä Tomasso Radin kanssa joukkuekilpailun hopeaa. Joukkuekisassa voittoonei yltänyt Suomi, ei Ruotsi eikä liioin Englanti tai Tanskakaan, vaan Alankomaat. Kyseinen kultamitali oli Alankomaille sen historian ensimmäinen miesten puolella.
Ihmeitä koettiin myös edellisissä MM-kilpailuissa Dohassa, kun Liettuan kaksikko Laurynas Narušis ja Aidas Daniūnas onnistuivat voittamaan kultaa aavikolla ruotsalaisten Jesper Svenssonin ja Pontus Anderssonin nenien edestä. Talissa liettualaiset eivät onnistuneet venymään vastaavanlaisesti, vaan jäivät parikisassa sijalle 15. Myrskyvaroitus on kuitenkin jo annettu.
4+1 Anteeksi, mitkä kisat nämä olivatkaan?
Wittelsheimin EM-kilpailuissa nähdään edustusta myös päiväntasaajan toiselta puolen, kun Euroopan Keilailuliittoon kuuluva Etelä-Afrikka osallistuu niin ikään kisoihin. Eteläafrikkalaisia on nähty EM-kilpailuissa aiemminkin, sillä maalla on jopa yksi pronssimitali naisten joukkuekilpailusta vuodelta 1993. Miehissä eteläafrikkalaiset ovat olleet mukana viimeksi vuonna 2012 vaatimattomalla menestyksellä, mutta lähettävät nyt jälleen vuoden 2023 kisoihin täyden kuuden pelaajan joukkueen.
Kaiken kaikkiaan EM-kisoihin osallistuu tällä tietoa pelaajia 31 maasta. Vain Virosta ja Kyprokselta ei ole osallistujia. Keilaajia radalla nähdään 178 kappaletta, joka on reilut 30 pelaajaa enemmän kuin vuosi sitten Helsingissä.
Takuu on kuitenkin siitä, että näissäkin kilpailuissa kirjoitetaan uutta, hienoa keilailuhistoriaa! Seuraa tiedotusta jatkossakin Suomen Keilailuliiton kanavista ja pysyt kärryillä kisojen tärkeimmistä tapahtumista!
Teksti ja editointi: Simo Uosukainen