Kausien 2020 ja 2021 pistekertymän perusteella kahdeksan parasta miestä pääsivät mukaan tämänvuotiseen kiertuefinaaliin. Loppupelit keilataan kuuluisassa Thunderbowlissa, joka sijaitsee Detroitin esikaupungissa Allen Parkissa, Michiganissa.
Miehet jaettiin kahteen ryhmään, ykköseen kuuluvat Kyle Troup, EJ Tackett, Bill O’Neill ja Chris Via. Toisen ryhmän muodostavat Anthony Simonsen, Kris Prather, Jesper Svensson ja Francois Lavoie. Pisteiden perusteella mukaan olisi päässyt myös Jason Belmonte, mutta hän ei kisaan lähtenyt, vaan viettää aikaa kotona Australiassa vastasyntyneen tyttärensä ja muun perheensä kanssa. Hänen tilalleen nousi Via.
Molemmat ryhmät keilasivat neljän sarjan sijoituspelin. Kaksi ensimmäistä sarjaa pelattiin 38 jalkaa pitkällä Marshall Holman-hoidolla ja toiset kaksi 46 jalan mittaisella Johnny Petraglian mukaan nimetyllä olosuhteella. Kunkin sarjan voittaja sai 50 bonuspistettä, kakkonen 25, kolmas 10 ja neljäs jäi ilman hyvityksiä. Neljän sarjan yhteistuloksella ratkaistiin pelijärjestys sunnuntain porraspeliin. Loppuhuipennuksessa kummankin lohkon porraspelin voittajat kohtaavat kahden sarjan loppuottelussa.
Ykköslohkossa kaksikätiset Troup ja Via aloittivat pelaamisen uretaaanipalloilla, kun taas perinteisen tekniikan pelaajat Tackett ja O’Neill luottivat reaktiivipalloihin. Komennon otti alussa Troup, joka alkoi hankalaksi mainostetun lyhyen hoidon seitsemän kaadon pötköllä. Jonon katkaisi pystyyn jäänyt kymppikeila ja sarjaksi tuli 258 ja siitä hän sai palkinnoksi 50 bonuspistettä. Kyle oli ainoa, joka selvisi ykkössarjasta ilman tyhjiä. O’Neill sai aikaiseksi yhdellä missillä 201 ja 25 bonaria. Via aloitti kymppimissillä, paikkasi jatkossa neljä samanlaista, mutta toisen missin myötä jäi tulokseen 182. Tackett oli alussa ihan pihalla. Hän heitti alkusarjaan kahdesti ohi ykköskeilan ja teki kaikkiaan kolme missiä. Kauheuden kruunasi yhdeksäs ruutu, jossa hän nakkasi pallon aivan liikaa oikealle ulospäin ja päätyi ottamaan patterista vain kaksi keilaa, numerot 6 ja 9. paikkoheitto meni ylipuolelle ja jätti keilat 3 ja 10. Lopputuplalla EJ kirjasi tuloksen 151.
Toista sarjaa hallitsi O’Neill, joka ykkösruudun ison reiän jälkeen löi kuusi kaatoa peräkkäin ja vei voittobonukset sarjallaan 235. Troup keräsi tuplan ja triplan avulla 211. Sarjaa heikensi loppupuolen 7-10 reikä. Toisessa sarjassa joukko hajosi kahtia, kun Via ja Tackett eivät vieläkään saaneet 200 sarjaa ja he jäivät jo lähes sadan pisteen päähän. Turhautuneen oloinen EJ alkoi tuplalla, teki sitten ison reiän ja toisen loppusarjaan, josta nousi triplalla lukemaan 192. Via vaihtoi reaktiivipalloon ja saikin paremman reaktion, mutta ei tuplia. Yhdellä tyhjällä hän tyytyi sarjaan 183.
Kolmanteen sarjaan pitkällä hoidolla parhaiten sopeutui Chris, joka alkoi neljällä kaadolla ja teki loppuun triplan. Hän paikkasi matkalla komeasti 3-4-6-10 reiän ja kirjasi tuloksen 238. Kymppiruudun kolmella kaadolla hän ohitti Billin yhdellä pisteellä. O’Neill pelasi peruspeliä, neljän kaadon jono ja tupla antoivat 237. Kyle teki kakkosruutuun paikkaamattoman 2-8-10 reiän, pallonvaihto puolisarjassa auttoi ja hän kiri tuplalla ja triplalla sarjakseen 214. EJ missasi kakkosruutuun kymppikeilan, kaatoi sitten kuusi kertaa peräkkäin, mutta menetti sarjavoiton 3-4-7 reikään viimeisessä ruudussa, 220. Noilla tuloksilla O’Neill nousi johtoon 14 pistettä Troupin edelle.
Viimeisen sarjan Bill hoiteli viiden kaadon myötä sarjallaan 239 ja siten ykköspaikan sunnuntain porraspeliin. Hänen yhteistuloksensa bonuksineen (25+50+25+50) oli 1062. Troup nasautti sarjan puolivälissä 4-6 reiän, eikä saanut tarpeeksi pitkää kaatojonoa aikaiseksi, toki tuplan ja triplan. Sarjaksi tuli 213, jolla hän keräsi yhteensä 997 bonuksin 50+25+0+25 ja kakkosporras. Tackett teki tuplan ja triplan, mutta sarjaa rumensi viiden keilan reikä, jolla sai sarjaksi 211. Yhteensä hän keräsi 804, mikä sisälsi bonukset 0+10+10+10. Vian viimeisen sarja sisälsi triplan, komean 3-6-7-10 paikon ja 7-10 tyhjän. Lukemaksi tuli 206 ja yhteensä hän sai 869 bonuksin 10+0+50+0. Näin porraspelien ensimmäisessä ottelussa kohtaavat Chris Via ja EJ Tackett.
Simonsen niukasti ykköseksi
Myös kakkoslohkossa nähtiin komea avaussarja. Kaikki neljä keilaajaa käyttivät uretaanipalloja lyhyellä hoidolla. Anthony Simonsenilla oli kädessään noin 30 vuotta vanha Roto Gripin Grenade, jollainen oli todella suosittu Suomessakin 90-luvun alussa. Mies itse on 24-vuotias, joten työkalu oli heittäjäänsä vanhempi. Simonsen nakkasi ”Kranunsa” pesään kerta toisensa jälkeen, kymmenen kaatoa tuli, mutta toiseksi viimeinen heitto oli sen verran paksu, että sanomaan pääsee ja jätti ysikeilan pystyyn. Sarjalla 289 hän otti tukevan johdon. Prather pysyi neljä ruutua Anthonyn tahdissa, mutta putosi sitten ja otti kakkossijan sarjallaan 234. Koko porukan ainoalla vasurilla, Jesper Svenssonilla, oli mahdollisuus ottaa kakkossija, mutta ylimääräisellä heitolla lähti vain kuusi keilaa ja ruotsalainen joutui tyytymään kymmeneen bonuspisteeseen sarjalla 231. Francois Lavoie, kanadalainen kun on, on suuri Montreal Canadiens fani, mutta toisin kuin suosikkijoukkueensa, hän ei oikein saanut peliään kulkemaan. Alun paikon jälkeen hän toki teki neljä kaatoa, mutta meno tyssäsi siihen ja lopun 7-10 jätti sarjaksi 215 ja bonussarakkeen nollille.
Toiseen sarjaan ”Iceman” Svensson löysi jyvän ja rummutti pesää hurjalla kierteellään, jota kommentaattori Randy Pedersen kutsui kiertueen tehokkaimmaksi kaatoheitoksi. Jeppe takoi yhdeksän kaatoa, kunnes vahvasta osumasta jäi kuutoskeila. Sarjallaan 279 hän lähestyi Simonsenin ykköstilaa. Myös Prather heitti hattunsa kehään taistossa ykköstilasta. Hän oli hyvässä vahdissa tekemässä hollantilaista kaksisatasta, jossa on aina joka toinen ruutu kaato ja joka toinen paikko. Mies kuitenkin vaihtoi palloa kasiruutuun ja pilasi tuon saavutuksen paukuttamalla loppuun viisi kaatoa peräjälkeen, sarjaksi tuli 239. Simonsenin kakkossarja oli edelliseen verraten vaisu, tuplalla ja triplalla hän kokosi 227. Lavoie vaihtoi reaktiivipalloon ja saikin kaksi tuplaa, mutta kymppikeilan missi kasiruudussa jätti sarjaksi 204.
Frankie Lavoie ryhdistäytyi, kun alle laitettiin pitkä hoito. Vuoden 2017 maailmanmestari ja kolminkertainen major-voittaja lopetti sarjansa kahdeksaan kaatoon ja tasalukemaan 260. Simonsen piti kiinni ykköspakastaan komealla 249-sarjalla, jossa oli parikin hienoa lentävän keilan, talonmiehen, avulla tehtyä kaatoa. Prather jatkoi tasaista menoaan, nyt hän vaihtoi palloa kahden kymppipaikon jälkeen ja niputti neljällä kaadollaan 227. Svenssonin peli ei oikein pitkällä alkanut hyvin. Alussa hän teki missin 2-4-7 ryhmästä ja loppuun triplan jälkeen pamautti ohi seiskasta ja sai vain 203. Simonsen johti joukkoa selvästi lähes 80 pisteellä Svenssonin ja Pratherin kisatessa toisesta sijasta. Lavoie oli neljäntenä, mutta vielä teoriassa mukana.
Viimeisessä sarjassa Kris intoutui jahtaamaan ykköspaikkaa tosissaan. Kahdella pötköllä hän keräsi tuloksen 258 ja päätyi yhteistulokseen 1068 bonuksin 25+25+10+50. Samantapainen oli Jesperin viimeinen sarja, vain yhtä kaatoa lyhyempi. Hän sai 243 ja yhteensä 1042 (10+50+0+25). Kumpikaan noista lukemista ei kuitenkaan piisannut Anthonylle, vaikka hän hieman lopussa hiipuikin. Kaatoja ja paikkoja vuorotahtiin tehden hän kiri lopputriplalla tulokseen 219, jonka avulla hän sai yhteensä 1079, joka sisälsi bonukset 50+10+25+10. Näin hän lähtee sunnuntain peliin korkeimmalta portaalta. Lavoie teki alkusarjaansa triplan, mutta kuudennen ruudun 7-10 pudotti hänet neljänneksi, jota ei enää lopputupla auttanut, 216. Yhteensä Frankie sai 945 (0+0+50+0). Ensimmäisessä ottelussa kohtaavat siis kilpailun ainoat vierasmaalaiset Svensson ja Lavoie.
Pekka Korpi
Kuva PBA